Vahva substantiivi on sana, joka viittaa tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan, joka on mielikuvituksellinen ja melko erityinen. Nämä sanat osoittavat tyypillisesti jotain, jonka lukija voi helposti visualisoida ja yhdistää, varmistaen, että kirjoittaja haluaa nimetä tarkan kuvan ja käsitteen. Sitä vastoin heikot substantiivit ovat yleensä epämääräisempiä ja hienovaraisempia, mikä sallii lukijan hämmentyä tai osoittaa vähemmän tarkan ajatuksen. Vahva substantiivi muilla kielillä, kuten vanha englanti, viittaa tietyn taivutuksen substantiivityyppiin, joka osoittaa muodon tai aikamuodon muuttamiseen käytetyn jälkiliitteen.
Vahvan substantiivin tehtävä on paljon kuin mikä tahansa muu tyyppi, vaikka se palvelee tätä tarkoitusta erityisemmin. Esimerkiksi sana “ajoneuvo” on substantiivi, joka kuvaa tietyntyyppisiä esineitä, joita voidaan käyttää henkilön kuljettamiseen paikasta toiseen. Tämä ei kuitenkaan ole erityinen tai kuvaava sana, joten vahva substantiivi voi toimia tarkemmin lauseessa. Sen sijaan, että “Hän astui ajoneuvoonsa”, voi olla tehokkaampaa sanoa: “Hän astui urheiluautoonsa.”
Sanoja, kuten “ajoneuvo” tai “koira”, pidetään usein heikkoina substantiivina, etenkin luovassa kirjoituksessa, jossa yksityiskohtia kannustetaan. Adjektiivit voidaan helposti välttää käyttämällä vahvaa substantiivia, joka auttaa osoittamaan idean, joka voidaan välittää kuvaamalla heikkoa substantiivia. Esimerkiksi “suuren koiran” sanomisen sijaan kirjoittajan voi olla tehokkaampaa käyttää “saksanpaimenkoiraa”, joka on erityinen koira, joka on yleensä suuri.
Tämä voi myös auttaa estämään sekaannuksia lauseessa, kuten: “Välttääkseen ajoneuvoja yläpuolella, hän tavoitti ajoneuvonsa ja nousi sisään.” Ajoneuvotyypit koko lauseessa ovat epäselviä ja toiminnan merkitys on melko hämmentävä. Kirjoittajan on usein tehokkaampaa käyttää vahvaa substantiivia kussakin tapauksessa ja kirjoittaa: ”Välttäen helikoptereita, jotka kiertävät yläpuolella, hän juoksi veneeseensä ja hyppäsi kyytiin.”
Joillakin kielillä vahva substantiivi voi ilmaista tietyn tavan, jolla taivutusta käsitellään kyseisellä kielellä. Esimerkiksi vanha englanti käyttää erilaisia taivutustapoja, mikä osoittaa substantiivin muutokset päätelaitteen kautta, kuten “-s” -merkin käyttö monikansallisessa deklinaatiossa nykyaikaisessa englannissa. Vanhoissa englannin vahvoissa substantiivissa on tiettyjä jälkiliitteitä, joita käytetään osoittamaan monien tapausten monikko- tai yksikkömuodot, kuten lauseen aiheena käytetty nimitys. Heikot substantiivit käyttävät muita taivutusmuotoja, ja tämä ero on osoitettu osoittamaan, kuinka nämä substantiivit muuttuvat eri muodoiksi.