Vaihtomarginaali, jota joskus kutsutaan markkinamarginaaliksi, sisältää lisävaroja talletuksia, kun markkinavaihtelut osoittavat suurempaa epävakautta. Vaihtomarginaalit toimitetaan selvitysosapuolelle, joka selvitysosapuolen hoitaa liiketoimia. Vaihtomarginaalin maksaminen voi tapahtua päivittäin tai harvemmin mutta johdonmukaisesti aikataulun mukaan sijoitukseen liittyvän volatiliteetin mukaan.
Yleensä vaihtelumarginaalia ei vaadita, kun tiettyyn optioon liittyvät kohde -etuudet katsotaan vakaiksi. Jos kuitenkin oletetaan, että jonkinlainen epäsuotuisa liike omaisuutta kohtaan on pian tapahtumassa, optiotapahtumia käsittelevä selvityskeskus voi vaatia lisävakuuden tai vakuuden toimeksiannon kirjoittamiseksi. Kassavirta määritysosapuolelta selvitysyhteisölle säilytetään selvitysjäsenelle perustetulla tilillä ja sitä käytetään vain, jos havaitut epäedulliset olosuhteet osoittautuvat todellisiksi ja näyttävät kestäviltä.
Tietyn vaihtoehdon markkina -arvon seuranta on olennaista sen määrittämiseksi, onko vaihtelumarginaali tarpeen. Usein selvityskeskus perustaa määrityksensä kehityksen muutokseen kaupankäyntijaksosta toiseen tai kalenteripäivästä toiseen. Vaihtomarginaaliin ei todennäköisesti vedota, jos osake putoaa muutaman pisteen pariksi päiväksi. Jos varasto kuitenkin laskee useita päiviä, selvityskeskus voi pyytää vaihtelumarginaalia.
Osakkeiden todellisen kehityksen seuraamisen lisäksi selvitysyhteisö seuraa myös mahdollisia uutisia liikkeeseenlaskijan kanssa käytävistä epäedullisista olosuhteista. Esimerkiksi sana siitä, että vihamielinen vallanotto on tulossa, todennäköisesti alentaa osakkeen arvoa, kunnes asia on ratkaistu. Saatuaan tietää, että hankintayritys on käynnissä, selvityskeskus voi vaatia vaihtelumarginaalia, kunnes haltuunotto joko häviää tai tapahtuu. Tässä vaiheessa toimenpide tarkistetaan ja tehdään päätös, jos marginaalia tarvitaan edelleen, tai vaihtelua voidaan poistaa.