Vaihtopäiväkirja on päiväkirja, jonka kirjoittaa ja lukee vähintään kaksi henkilöä. Nämä kaksi henkilöä ottavat vuorotellen osaa päiväkirjaan, jotka voivat vastata edelliseen merkintään tai eivät. Vaihtopäiväkirjoista tuli suosittuja Japanissa 1990 -luvulla, missä niistä tuli yksi monista opiskelijoiden, erityisesti tyttöjen, läpi kulkevista muodista. Tällaiset päiväkirjat ilmestyivät luokkahuoneisiin kaikkialla Japanissa ja muissa maissa, ja ne oli suunniteltu luottamukselliseksi vaihdoksi parhaiden ystävien ja luokkatovereiden välillä ilman opettajia ja vanhempia. Päiväkirjoja voidaan käyttää myös opetusvälineinä ja terapiassa.
Päiväkirja on tehty erityisestä muistikirjasta. Japanissa tämä muistikirja olisi koristeltu pienillä huomautetuilla ja koristeltuilla valokuvilla nimeltä Purikura. Päiväkirjan kansi ja sivut, jos ne ovat tavallisia, on usein koristeltu piirustuksilla ja valokuvilla. Osallistujien nimet tai vaihtopäiväkirjan nimi voidaan kirjoittaa kynällä etu- tai takakannen poikki. Muodollisemmat vaihtopäiväkirjat olisivat selkeitä, ja kannessa olisi kirjoitettu osallistujien nimet.
Merkinnät ovat tavallisen päiväkirjan muodossa. Pieniä eroja on kuitenkin. Vaikka merkintä voi puhua henkilön päivästä tai toiminnasta ihmisten viimeisen tapaamisen jälkeen, merkintä kirjoitetaan eri tavalla. Kirjoittajat sen sijaan, että olisivat täysin rehellisiä itselleen, kirjoittavat sen sijaan, mitä haluavat lukijan näkevän.
Vaihtopäiväkirja voi olla hyvä terapia, koska se antaa jollekin alustan kirjoittaa ongelmistaan ja kokemuksistaan, mutta sen luontainen rehellisyyden puute on ongelma. Tällainen päiväkirja toimii terapeuttisena välineenä fyysisen, emotionaalisen tai henkisen trauman hoidossa vain, jos molemmat osallistujat, yleensä potilas ja hoitaja, ovat rehellisiä toisilleen. Vaikka tällaiset päiväkirjat on usein suojattu Hippokrateen valalla, tavalliset koulujen vaihtopäiväkirjat eivät ole.
Siksi on ironista, että vaihtopäiväkirja on suunniteltu yksityiseksi tapaksi vaihtaa salaisia tietoja. Monia päiväkirjoja käytetään juorujen välittämiseen, puhutaan ihmisistä, joita kirjoittajat pitävät luokassa, tai puhutaan popkulttuurista. Ne on myös suunniteltu pidettäväksi salassa ihmisiltä, jotka eivät kuulu vaihtoon.