Euroopan unionin 16 maata sopivat vuonna 1997, että niitä säännellään vakaus- ja kasvusopimuksella. EU -maat allekirjoittivat sopimuksen ensisijaisesti suojautuakseen yksittäisten valuuttojen ja euron inflaatiolta. Vakaus- ja kasvusopimusta muutettiin vuonna 2005, jotta yksittäiset valtiot saisivat hieman enemmän joustavuutta budjetoidessaan yli vuoden kestäviä suhdanteita.
Sopimuksen mukaan EU -maat sopivat, että julkisen talouden alijäämä, mukaan lukien kaikki kansalliset ja paikalliset budjetit, ei ylitä 3 prosenttia kansakunnan bruttokansantuotteesta. Lisäksi vakaus- ja kasvusopimuksen maat sopivat, että kunkin maan velka ei ylitä 60 prosenttia kotimaan kasvutuotteesta. Termillä “bruttokansantuote” tarkoitetaan kaikkien tavaroiden ja palvelujen arvoa, jotka kansakunta on tuottanut tietyn ajanjakson aikana, yleensä vuoden.
Vakaus- ja kasvusopimusta ei pidetä sopimuksena, vaan se on sopimus toisin kuin Maastrichtin sopimus, joka oli Euroopan unionin perustava oikeudellinen asiakirja. Sopimuksen kaksi artiklaa – Rooman sopimus tai Euroopan talousyhteisön perustamissopimus – luovat oikeusperustan vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksille. Velka- ja kehysrajojen lisäksi sopimus sallii varoitukset ja sitten seuraamukset, jos rajoja ei saavuteta.
Vakaus- ja kasvusopimusta on arvosteltu siitä, että se on liian luja ja liian jäykkä. Ne, jotka väittävät sen olevan liian lujaa, viittaavat siihen, että hallituksilla on oltava liikkumavaraa velkojen ja menojen käyttämisessä talouden taantuman vaikutusten ratkaisemiseksi, mikä voi kestää jopa vuoden. Toiset ovat väittäneet, että sopimus on pehmeä siinä mielessä, että luovan kirjanpidon käyttö voi peittää laiminlyönnin ja että pakotteita käytetään liian harvoin ja liian lievästi ollakseen tehokkaita.
Vuonna 2005 virkamiehet muuttivat sopimusta suurelta osin Saksan ja Ranskan vaatimuksesta. Sopimuksen ehdotti ensin Saksa 1990 -luvulla. Uudistuksen puitteissa 3 ja 60 prosentin alijäämä- ja velkatasot pysyivät ennallaan, mutta ennen pakotteiden arviointia EU: n valtiovarainministerit voisivat ottaa huomioon talouden taantuman vakavuuden ja laskea noudattamisen talousarvion mukautetun talousarvion perusteella. nykyisen suhdannekierron elinikää.