Tuotanto- ja palvelualalla tuotteen, yksikön tai palvelun vakiokustannukset ovat arvio siitä, kuinka paljon yritys arvioi tuotteen, yksikön tai palvelun tuottavan. Sitä voidaan verrata tuotteen, yksikön tai palvelun todellisiin kustannuksiin, mikä auttaa yritystä tekemään valintoja tulevasta tuotannosta. Todelliset kustannukset ovat se, kuinka paljon tuote, yksikkö tai palvelu maksoi, kun kaikki kulut laskettiin lopullisesti, ja ne voidaan määrittää vasta tuotteen valmistamisen jälkeen. Tästä syystä suunnittelussa käytetään usein vakiokustannuksia.
Jos yritys haluaa julkaista uuden tuotteen, esimerkiksi kynän, yrityksen on ensin harkittava, kannattaako kynä tehdä. Yhtiö harkitsee, voiko se tuottaa voittoa kynän myynnistä, kun sen valmistuskustannukset on maksettu. Tämän määrittämiseksi yritys löytää kynän vakiokustannukset. Tämä voi sisältää raaka -aineiden, työvoiman ja jopa kiinteistön ostamisen tai vuokraamisen ja laitoksen sähkön tuottamisen kustannukset. Muut kulut, kuten kynän markkinointi ja kuljetus, voidaan myös ottaa huomioon.
Yhtiö tutkii kaikki muuttujat. Henkilö tai ihmisryhmä tutkii musteen kulut, kuinka paljon samankaltaisten kynien valmistaminen maksoi aiemmin ja tuotantolaitoksen yleiskustannukset. Kaikki nämä tekijät muodostavat vakiohinnan. Kun kynä on valmistettu, yritys vertaa standardia todellisiin kustannuksiin.
Jos ero näiden kahden välillä on suuri, yritys tekee vielä enemmän tutkimusta selvittääkseen, miksi kynä maksaa enemmän kuin arvioitiin. Yhtiö voi tutkia menettelyjä, toimittajia ja muita tuotannon näkökohtia selvittääkseen, mistä ylimääräiset kulut ovat peräisin. Tämä lisää yrityksen tehokkuutta sallimalla sen muuttaa toimintojaan alentaakseen todellisia kustannuksia. Joissakin tapauksissa yritys voi päättää, että tuotteen valmistaminen maksaa liikaa ja poistaa sen markkinoilta.
Tuotteen, yksikön tai palvelun vakiokustannuksilla on joitain rajoituksia. Tarkan arvion löytäminen vie paljon tutkimusta, aikaa ja rahaa. Muutokset markkinoilla, materiaalikustannuksissa ja tuotanto- tai jakelulinjoissa voivat tehdä annetusta luvusta epätarkan kauan ennen kuin todelliset kustannukset on määritetty. Lopuksi, standardikustannuksia ei voida käyttää ei-standardituotteille, esimerkiksi tuotteille, jotka on valmistettu suoraan kuluttajien vaatimusten mukaisesti, koska niiden hinta vaihtelee riippuen siitä, mitä asiakas haluaa.