Vakoilumusiikki on yleensä musiikkia klassisten vakoojaelokuvien tyyliin, kuten James Bond -pelisarja. Nämä ovat yleensä orkesterin tai lounge -jazzkappaleita, joilla on eksoottinen tunnelma ja jotka on suunniteltu innostamaan ja stimuloimaan kuulijaa. Vakoojaelokuvissa käytetyt vakoojamusiikkikappaleet on usein suunniteltu koordinoimaan näytön toimintaa, äänitehosteilla ja orkesteriosuuksilla korostamaan suuria juonimuutoksia ja toimintakohtauksia. Sille on ominaista avoin tasainen biitti, jossa on matala basso, jota täydentävät puhaltimien lyhyet, staccato -hitit. Vakoilumusiikki voi sisältää myös vakoojia koskevia kappaleita.
Useimpien vakoojamusiikin tyyli on usein samanlainen kuin lounge -jazz, jossa on ripaus surfrockia. Tämän tyyppisessä musiikissa käytettävät instrumentit voivat vaihdella, mutta niihin kuuluu yleensä orkesterin lyömäsoittimet kitaralla, jotkut puhallinsoittimet, kuten huilut tai vaskipuhallinsoittimet, ja jotkut jouset. Tämän tyylilajin kappaleissa on usein naispuolisia kaupunkibluusia tai loungelaulajia. Yksi vakoojamusiikin tunnetuimmista laulajista on Shirley Bassey, joka on kuuluisin työstään James Bondin klassisen elokuvan ”Goldfinger” tunnuslauluissa. Toisin kuin menneiden vuosien orkesterivakoojamusiikki, uudempi musiikki on usein suurelta osin sähköistä ja nopeaa, ja se muistuttaa useimmissa toimintafilmeissä esiintyvää musiikkia.
Koska vakoojilla on pitkään ollut suosittuja musiikin ja elokuvien aiheita, jotkut suosittuja musiikkitaiteilijoita ovat kirjoittaneet kappaleita vakoojista. Jotkut näistä kappaleista on kirjoitettu vakoojaelokuville, ja osa on kirjoitettu vakoojista kirjoittamisen vuoksi. Yksi kuuluisa laulu vakoojista on ”Secret Agent Man”, laulu, jonka ovat kirjoittaneet Steve Barri ja PF Sloan. Tämän kappaleen tunnetuimmin esitti Johnny Rivers brittiläiselle Danger Man -sarjalle. Tämän kappaleen ovat nauhoittaneet monet muut taiteilijat, kuten huijari Mel Tormé ja 1980 -luvun taidemusiikkiteos Devo.
Vakoilumusiikin pehmeä ja ajava tahti eroaa etsivämusiikissa esiintyvästä tummemmasta, dissonatiivisemmasta äänestä. Etsivä musiikki on sukua genre, joka esiintyy yleensä elokuvissa ja televisio -ohjelmissa poliisista ja yksityisetsivistä. Tämäntyyppiseen musiikkiin kuuluu yleensä vain yksi tai kaksi instrumenttia, eikä vakoojamusiikin tekemiseen käytetyt orkesteriryhmät, ja soittimissa on usein yksinkertainen mutta mieleenpainuva temaattinen teema. Suosittu esimerkki etsivämusiikista on teema “Alfred Hitchcock Presents”, mysteeriohjelma, joka esitettiin televisiossa 1950- ja 1960 -luvuilla.