Mikä on vakuus?

Varojen lainaaminen edellyttää usein lainan saajan vakuuden nimeämistä. Vakuus on yksinkertaisesti omaisuutta, jonka vastaanottaja on pantannut lainan arvon vakuudeksi. Jos olosuhteet tekevät saajan mahdottomaksi maksaa lainan takaisin, vakuuden omistusoikeus siirtyy lainan myöntäneelle yhteisölle velan maksamiseksi. Tässä on tietoja erilaisista omaisuuseristä, joita voidaan käyttää vakuutena eri tilanteissa.

Yksi yleisimmistä vakuuslainan esimerkkeistä on kiinteistöjen osto. Monissa tapauksissa asuntolainan kanssa ostettavaa omaisuutta pidetään vakuutena lainan voimassaoloaikana. Pohjimmiltaan lainaa myöntävä rahoituslaitos säilyttää koron kiinteistössä, kunnes asunnonomistaja on maksanut kiinnityksen kokonaan. Asuntolainan haltijan on hyväksyttävä kaikki muutokset kiinteistön omistuksessa niin kauan kuin laina on jäljellä. Kun velkasitoumus on täytetty, kiinnityksen haltija pitää liiketoimintajärjestelyä päättyneenä ja vapauttaa kaikki omaisuutta koskevat vaatimukset.

Samalla tavalla monet rahoitusyhtiöt käyttävät vasta ostettua ajoneuvoa auton ostamiseen käytetyn lainan vakuutena. Tämä antaa rahoitusyhtiölle oikeuden ottaa ajoneuvo haltuunsa, jos omistaja laiminlyö lainan jostain syystä. Yleensä autolainoja rahoittavat yritykset rahoittavat vain ajoneuvon senhetkisen markkina -arvon. Tämä auttaa varmistamaan, että kiinteistössä oleva vakuus riittää korvaamaan kaikki laiminlyönnistä johtuvat tappiot.

Muita varoja voidaan käyttää myös käteislainojen vakuutena. Esimerkiksi koruja ja arvopapereita, joilla on todistettu arvo, voidaan pitää vakuutena, kunnes laina maksetaan takaisin. Joissakin tapauksissa harvinainen antiikki voidaan hyväksyä vakuudeksi. Olosuhteista riippuen lähes mitä tahansa yksilön selvästi omistamaa omaisuutta voidaan käyttää vakuutena, kunhan lainaa antava yhteisö on valmis hyväksymään omaisuuserän riittävänä takaamaan lainasumman.

Vakuuden antaminen ei yleensä tarkoita vakuutena käytettävän omaisuuden luovuttamista. Lainanottaja sitoutuu kuitenkin säilyttämään määräysvallan omaisuuserässä niin kauan kuin lainan takaisinmaksu kestää. Tämä auttaa antamaan lainanantajalle kohtuullisen luottamuksen siihen, että lainanottajaan tehty investointi korvataan joko lainan järjestelmällisellä takaisinmaksulla tai ottamalla vakuudet haltuunsa.