Vakuutusmatemaattinen mallinnus on nimi vakuutusalalla käytettäville tekniikoille. Nämä mallit koostuvat yhtälöistä, jotka edustavat vakuutusyhtiöiden toimintaa ja joissa otetaan huomioon vakuutusten kattamien tapahtumien todennäköisyydet ja kunkin tapahtuman yhtiölle aiheuttamat kustannukset. Ne auttavat yrityksiä päättämään, mitä politiikkaa valitsemaan, ja asettamaan vakuutusmaksut niiden ennakoitujen väitteiden perusteella, jotka niiden on maksettava. Ne ovat tärkeitä, koska vakuutusyhtiöt käyttävät niitä pitääkseen yrityksen maksukykyisenä; mallit ennustavat varoja, jotka yritysten on maksettava, joten he tietävät, kuinka paljon rahaa heidän on otettava kustannustensa kattamiseksi.
Vakuutusyhtiöt ovat järjestöjä, joiden avulla vakuutuksenottajat voivat jakaa riskejä keskenään. Yhtiö ottaa vastaan maksuja, joita kutsutaan vakuutusmaksuiksi, vastineeksi siitä, että se antaa rahaa vakuutuksenottajalle jossakin tietyssä tapahtumassa. Itse asiassa kaikki vakuutuksenottajat jakavat kullakin kaudella tapahtuvien tapahtumien kustannukset siten, että kenenkään ei tarvitse maksaa koko kulua.
Vakuutusmatemaatikko on henkilö, joka työskentelee vakuutusyhtiössä ja varmistaa, että se perii riittävän vakuutusmaksun yleiskustannusten ja vakuutuksenottajien esittämien korvausten kattamiseksi. Vakuutusmatemaatikot käyttävät tieteellisiä lähestymistapoja, jotka yhdistävät todennäköisyysteorian, talousteorian ja muut tieteenalat. He käyttävät näistä teorioista johdettuja käyttäytymiseen liittyviä oletuksia luodakseen yhtälöjärjestelmiä, jotka edustavat tosielämän tapahtumia. Tätä käytäntöä kutsutaan vakuutusmatemaattiseksi mallinnukseksi.
Vakuutusmatemaattisessa mallinnuksessa käytetyt kaksi perustyyppiä ovat deterministiset mallit ja stokastiset mallit. Deterministiset mallit ovat yksinkertaisimpia näistä kahdesta, ja niitä käytettiin ensimmäisenä. He käyttävät arvioita todennäköisyyksistä kullekin tapahtumalle ja ennustavat todellisten tapahtumien määrän näiden arvioiden perusteella. Stokastiset mallit mahdollistavat enemmän satunnaisuutta, mutta ne vaativat enemmän laskentatehoa. Tietokone simuloi tapahtumia tietyn ajanjakson aikana satoja tai tuhansia kertoja, ja sen simulaatioiden tulosten perusteella se ennustaa, kuinka monta tapahtumaa tapahtuu.
Käytetyllä mallilla ei ole juurikaan merkitystä, jos vakuutusmatemaatikolla ei ole hyvää tietoa ennustamistaan tapahtumista. Vakuutusmatemaattisessa mallinnuksessa kunkin tapahtuman todennäköisyys ja ihmisten käyttäytymistä kuvaavat yhtälöt ovat ratkaisevia mallin onnistumisen kannalta. Aktuaarit tarkistavat jatkuvasti malleja, jotta ne tuottavat parempia ennusteita.