Välitoimihakemus tehdään oikeudenkäynnin aikana ja siinä pyydetään muutoksenhakutuomioistuinta tarkastelemaan tapauksen osa ennen oikeudenkäynnin päättymistä. Yhdysvalloissa tällainen valitus voidaan tehdä, jos on olemassa poikkeuksellisia olosuhteita, jotka estäisivät asian asianmukaisen ratkaisemisen, jos valitusta ei käsitellä. Vaikka useimmat tuomioistuimet ovat haluttomia hyväksymään nämä valitukset, koska ne hidastavat asian käsittelyprosessia, välitoimihakemukset ovat välttämättömiä, kun asian aikana syntyy oikeuskysymys, joka on ratkaistava ennen oikeudenkäynnin jatkamista. Kun muutoksenhakutuomioistuin on ratkaissut valituksen, alkuperäinen asia voidaan jatkaa loppuun.
Useimmissa tapauksissa valituksia ei tehdä ennen kuin alkuperäinen asia on ratkaistu. On tapauksia, joissa oikeudenkäyntiä käsittelevä tuomioistuin ei voi ratkaista oikeuskysymystä. Jos tämä kysymys on olennainen osa asian lopputulosta ja asianomaista lakia koskeva välitön päätös voi nopeuttaa oikeudenkäynnin loppuun saattamista, puheenjohtaja voi antaa välitoimimenettelyn muutoksenhakutuomioistuimelle. Muutoksenhakutuomioistuimella on toimivalta tarkistaa määräys ja se voi päättää, onko valitus tarpeen.
Tuomioistuimet yrittävät välttää välitoimihakemuksen antamista asian aikana, jos kyseessä oleva asia on vähemmän kuin olennainen osa menettelyä. Tällaiset jatkuvat valitukset vaikeuttaisivat asian käsittelyä ja viivästyttäisivät oikeudenkäyntiä. Tietyissä tilanteissa tuomioistuimilla on riski lopullisesta päätöksestä valittaa ja mahdollisesti kumota, jos välitoimihakemus jätetään huomiotta, kun se on todella perusteltua.
Kun muutoksenhakutuomioistuin päättää käsitellä välitoimihakemuksen ja päättää sitten valituksen kohteena olevasta asiasta, heidän päätöksensä asiassa on lopullinen. Tämä tarkoittaa sitä, että mikään muu muutoksenhakutuomioistuin ei voi kumota asian asianosaista koskevaa päätöstä. Alkuperäisestä tapauksesta voidaan vielä valittaa sen päätyttyä, mutta väliaikaista osaa ei voida muuttaa uudelleen.
Väliaikaiset määräykset ovat yleisempiä tietyntyyppisissä tapauksissa. Avioeromenettelyssä tuomarit voivat antaa väliaikaisia määräyksiä varmistaakseen, että lapsilisät maksetaan aikana, jona asia on tarkasteltavana ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kun henkilön omaisuus on vaakalaudalla oikeudenkäynnin aikana, tuomari voi antaa väliaikaisen määräyksen, joka tunnetaan myös nimellä kieltomääräys, lopettaakseen ongelman aiheuttavan menettelyn, kunnes kanne voidaan lopullisesti ratkaista. Nämä määräykset eivät voi johtaa muutoksenhakutuomioistuimeen, mutta ne ovat toimenpiteitä, jotka tuomarin mielestä on toteutettava jo ennen kuin asia on saatettu päätökseen.