Valintasuhde on käsite, jota liiketoiminnan henkilöstöalan ammattilaiset käyttävät parempien valintojen tekemiseen hakijoiden palkkaamiseen työtehtäviin. Valintasuhteen laskemiseen kuuluu, että liiketoiminnan suunnittelemien hakijoiden määrä jaetaan avoimiin tehtäviin hakijoiden kokonaismäärällä. Henkilöstöasiantuntijat ja henkilöstöjohtajat pitävät parempana alhaista valintasuhdetta, koska se tarkoittaa, että heillä on varaa olla järkeviä rekrytointiprosessin aikana. Alhainen suhde lisää kuitenkin myös mahdollisuutta, että vahvat, pätevät hakijat on hylättävä.
Henkilöstöjohtajat ovat erittäin huolellisia rekrytointiprosessissa, koska yritys on yleensä vain yhtä tuottava kuin siellä työskentelevät työntekijät. Vaikka rekrytointi voi olla pitkä ja vaivalloinen prosessi, harkitseminen on ehdottoman välttämätöntä sen varmistamiseksi, että oikeat hakijat valitaan. Palkkaamisesta vastaavat pyrkivät usein käyttämään hakijoiden testausmenetelmiä, jotka ovat mahdollisimman tarkkoja työn onnistumisen ennustamisessa. Monissa tapauksissa parhaat mahdollisuudet palkata hyviä hakijoita riippuvat hyvän valintasuhteen saavuttamisesta.
Kuvittele esimerkkinä valintasuhteesta, että yritys päättää avata uuden sivuliikkeen, joka vaatii 20 uuden työntekijän palkkaamista. Tästä luvusta tulee suhdeyhtälön osoittaja. Kun tehtävät on julkaistu, 100 henkilöä hakee tehtävää. 100 on nyt nimittäjä. 20 jaettuna 100: lla jättää tässä tapauksessa 0.2: n suhteen, mikä tarkoittaa, että 20 prosenttia kaikista hakijoista palkataan.
Henkilöstöammattilaiset pitävät parempana alhaista valintasuhdetta, koska se tarkoittaa, että he voivat olla erittäin valikoivia palkkauksessaan. Alhainen suhde voidaan saavuttaa joko palkkaamalla vain muutama paikka tai hankkimalla suuri määrä hakijoita. Kun avoimien työpaikkojen ja hakijoiden määrä lähestyy, suhde kasvaa. Tämä puolestaan lisää mahdollisuuksia palkata henkilöitä, joilla ei ehkä ole halutuimpia ehdokkaita.
Käyttämällä tiettyjä tarkkoja testausmenetelmiä palkkaamiseen ja yhdistämällä ne alhaiseen valintasuhteeseen yritysasiakkaat voivat käytännössä taata korkean onnistumisprosentin uusille työntekijöilleen. Jos pieneen suhdelukuun liittyy kuitenkin epätarkkoja testausmenetelmiä, se voi olla ongelmallista HR -ammattilaisille, koska se jättää vähemmän tilaa virheille. Tämä voi johtaa siihen, että pätevät hakijat hylätään ehdottomien hyväksi, mikä voi vaikuttaa merkittävästi koko tuotantoon ja liiketoiminnan menestykseen.