Mikä on valkaisu?

Valkaisu on prosessi, jossa puiden oksat kutotaan yhteen koristetarkoituksiin. Yleisin nykyaikainen käyttö valkaisussa on luoda ristikko, holvikäytävät tai seulat puutarhojen ja maisemoinnin parantamiseksi.

Valkaisu juontaa juurensa Rooman valtakuntaan, jossa puutarhurit keksivät sen ensimmäisen kerran. Alun perin rukoilua käytettiin elävien puiden kasvun kannustamiseen ja tulvien vahingoittumisen estämiseen. Rukouksen muotoa käytettiin myös keskiaikaisen Euroopan hedelmätarhoissa, joissa puita istutettiin ristikkoon, kunnes niiden oksat koskettivat. Sitten raajoja kannustettiin kasvamaan puusta toiseen luomaan siltoja puiden väliin, joille mökit rakennettiin.

Siitä lähtien, kun se oli keksitty, se on ollut lyhyen ajan suosittu. Nykyään prosessi on varsin suosittu tee-se-itse- ja maisemasuunnittelijoiden keskuudessa koristeellisena vaihtoehtona pikemminkin kuin käytännön ratkaisuna tulvaongelmaan.

Aloittaakseen rukoiluprosessin tekijän on valittava oikeat oksat. Parhaat oksat haavoittumiseen ovat ne, jotka pystyvät taipumaan ilman naksahdusta. Tietyt puut, kuten orapihlaja, päärynä ja omenalehmus, sopivat erityisen hyvin rukoukseen.

Kun oikeat oksat on valittu, tekijän on luotava useita pieniä leikkauksia kuhunkin haaraan. Tämä helpottaa oksien pitämistä yhdessä, prosessi, jota kutsutaan varttamiseksi. Oksat voidaan sitten taivuttaa halutun puutarhan suunnittelun luomiseksi. Oksia taivutettaessa on oltava varovainen, jotta ne eivät vahingossa rasita niitä liikaa ja aiheuttavat niiden katkeamista.

Rauhoittava vaikutus voidaan luoda myös elävillä puilla, jos puutarhurilla on aikaa ja kärsivällisyyttä sitoutua prosessiin. Puutarhurin on istutettava kaksi puuta lähelle toisiaan, tyypillisesti noin 1.2–1.5 metrin etäisyydelle toisistaan. Kun jokainen puu kasvaa, puutarhuri kouluttaa heidät kasvamaan yhdessä yhdeksi varreksi. Tätä varten puutarhurin on karsittava pois alemmat oksat ja osa ylemmistä oksista, jotta puita kannustettaisiin kasvamaan sivusuunnassa. Muutaman kasvukauden aikana puun oksat tulisi yhdistää toisiinsa muodostaen luonnollinen, elävä rukoustaide.