Valkoisen talon lehdistö on ryhmä kirjeenvaihtajia ja toimittajia, jotka on määrä käsitellä Washingtonin Valkoista taloa. Tämä toimittajajoukko tulee monilta eri medioilta kaikkialta Yhdysvalloista, ja useimmat suuret sanomalehdet, aikakauslehdet ja televisioverkot ovat edustettuina. He arkistoivat yhdessä Valkoiseen taloon liittyviä kiinnostavia tarinoita, ja lähettämistä pidetään yleensä erittäin arvokkaana. Kirjeenvaihtajia, jotka kattavat lainsäädäntöelimen toiminnan, kutsutaan kongressin kirjeenvaihtajiksi.
Valkoisen talon lehdistöjoukkojen moderni muoto syntyi 1930 -luvulla, kun presidentti Franklin Roosevelt tajusi, että lehdistö oli voimakas media, ja hän työskenteli aktiivisesti tehdäkseen Valkoisesta talosta ja presidentistä enemmän uutisia ansaitsevia. Toisen maailmansodan aikaan useat uutistoimistot pitivät Washingtonin kokopäiväistä esikuntaa nimenomaan Valkoisessa talossa. Näillä toimittajilla oli toisinaan kiistanalaisia suhteita hallinnoimiinsa hallintoihin, mutta heistä oli tullut pysyvä osa Washingtonin maisemaa.
Valkoisen talon lehdistöjoukon toimittajille tiedottaa lehdistösihteeri, presidentin nimittämä henkilö, joka hoitaa lehdistötilaisuuksia, tiedotustilaisuuksia ja muuta Valkoisen talon julkisuutta koskevaa materiaalia. Lehdistösihteeri pitää säännöllisesti kokouksia lehdistön kanssa keskustellakseen hallinnon kannasta ajankohtaisiin kysymyksiin tai tehdäkseen ilmoituksia. Näissä kokouksissa Valkoisen talon lehdistöjoukot saavat esittää kysymyksiä, ja tärkeiden tiedotustilaisuuksien aikana kohtaus voi ajoittain muuttua kaoottiseksi, kun suuri joukko toimittajia painostaa kysymyksiä.
Muodolliset lehdistötilaisuudet Valkoisessa talossa televisioidaan, ja niihin voi toisinaan osallistua muita virkamiehiä. Lehdistösihteeri on myös vuorovaikutuksessa lehdistön kanssa epävirallisesti, mutta silti tietueen perusteella, joka voidaan tallentaa, mutta ei yleensä televisiossa. Presidentin hallinnon tiedottajana lehdistösihteeri on tärkeä hahmo Yhdysvaltain hallituksessa.
Jotkut ihmiset ovat arvostelleet Valkoisen talon lehdistöä siitä, että se on liian viihtyisä hallituksen kanssa. Monet kriitikot uskovat, että lehdistöjoukkojen tehtävänä on tarjota leikkaavaa journalismia etsimällä virallisten ilmoitusten ja lehdistötiedotteiden pinnan alta yksityiskohtia, jotka saattavat kiinnostaa amerikkalaista yleisöä. Nämä kriitikot pitävät joskus Valkoisen talon raportteja vähemmän kuin tyydyttävänä. Jotkut Valkoisen talon virkamiehet on palkattu nimenomaan huijaamaan lehdistöä toivoen rakentavansa hyvän kuvan tiedotusvälineissä, ja heidän toimillaan on varmasti vaikutusta Valkoisen talon kirjeenvaihtajiin.