Yhdysvalloissa ja muissa maissa, jotka käyttävät liittohallitusjärjestelmää, erilaisia valtuuksia siirretään joko liittohallituksille tai jätetään yksittäisten osavaltioiden toimivaltaan. Toisia käsitellään yhteistyössä molempien hallintotasojen välillä. Valtioille joko kokonaan tai osittain jätetyt vastuut ja niihin liittyvät päätökset käsittävät niin kutsutun valtion julkisen politiikan.
Valtion yleisen politiikan yhteisiä alueita ovat liikenne, lainvalvonta, koulutus ja terveydenhuolto. Yleensä valtioilla on omat erityisrahastonsa näille alueille, jotka toimivat yhdessä liittovaltion vastaavien kanssa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tietyn valtion julkisen liikennepolitiikan, joka sisältää valtion tiet ja valtatiet, on integroitava osavaltioiden väliseen valtatiejärjestelmään ja erilaisiin liikenneministeriön aloitteisiin. Rahat tällaisiin hankkeisiin tulevat valtion veroista ja muista tulolähteistä, kuten tietulleista ja moottoriteiden vuokrasopimuksista.
Samalla tavalla valtion lainvalvontaviranomaisten on kyettävä koordinoimaan liittovaltion lainvalvonnan kanssa sekä hätätilanteissa että muissa kuin hätätilanteissa. Valtion julkisoikeudelliset päätökset tällä alalla koskevat usein yleismaailmallisia viestintäjärjestelmiä, sähköistä pääsyä todistustietoihin ja rikoksentekijöiden tietokantoihin sekä muuta vastaavaa resurssien jakamista. Osavaltion lainvalvontaresurssit rahoitetaan yleensä valtion veroilla, vaikka tietyissä tapauksissa – kuten valtion poliisin läsnäolo kasinoissa – kustannukset kattaa siihen liittyvä yksityinen teollisuus.
Valtion julkinen politiikka voi koulutuksen osalta olla erityisen monimutkaista. Koulutuslainkäyttövaltaa on monia eri tasoja kansallisesta hallituksesta valtion, läänin ja paikallisen tason kautta. Valtion on integroitava omat koulutusaloitteensa muiden hallintotasojen aloitteisiin estämättä liittovaltion sääntöjä tai rikkomatta perustavien kuntien oikeuksia. Tämä voi olla hankala tasapaino, ja sitä sovelletaan kaikentyyppisiin julkisen politiikan vuorovaikutuksiin.
Hyvä esimerkki koulutuspolitiikan erityisistä ja vaihtelevista tasoista on se, että liittovaltion hallitus voi vahvistaa esimerkiksi lukemista ja matematiikkaa koskevia standardeja ja vaatia osavaltioita täyttämään nämä testitasot tietyn vuoden kuluessa. Valtioiden on sitten määritettävä, kuinka paljon rahoitusta lähetetään koulupiireille, jotta opiskelijat täyttävät nämä standardit, yhdessä mahdollisen liittovaltion rahoituksen kanssa. Yksittäiset koulupiirit ja niiden paikallishallinnot ovat viime kädessä velvollisia noudattamaan näitä normeja ja tarvittaessa täydentämään sekä osavaltion että liittovaltion rahoitusta omilla rahoillaan, tyypillisesti verotuksella.