Mikä on valtiotiede?

Valtiotiede on yhteiskuntatieteiden haara, jota harjoitetaan pääasiassa Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se on poliittisen käyttäytymisen, poliittisten järjestelmien ja politiikan analyysi, kuvaus ja ennustaminen. Toinen tapa kuvata tätä aluetta on kutsua sitä “mitä poliitikot opiskelevat korkeakoulussa”. Kuten muutkin yhteiskuntatieteet, sitä pidetään ”pehmeänä” tieteenä, mikä tarkoittaa, että se pyörii enemmän subjektiivisten tulkintojen kuin kovien tietojen ympärillä. Ihmisten käyttäytymisen monimutkaisuuden vuoksi politiikassa tulee kulumaan kauan, ennen kuin se voi olla mitään muuta.

Valtiotieteellisten kurssien tavoitteena on houkutella opiskelijoita poliittiseen uraan tai antaa heille tietoisuus poliittisesta prosessista, joka voi olla hyödyllinen jossakin muussa urassa. Politiikka on monimutkaista sekä sääntöjen että käytettävien strategioiden suhteen.

Kenttä kurinalaisuutena on suhteellisen tuore, ja nimi ilmestyy Amerikassa heti sisällissodan jälkeen. Nimi levisi nopeasti Iso -Britanniaan. Vaikka yliopistoilla ympäri maailmaa on poliittisia kursseja, niiltä puuttuu yleensä nimenomaan ”valtiotieteen” kurssien tieteellinen maku.

Valtio -tieteellä on selviä edeltäjiä, jotka ulottuvat muinaisiin sivilisaatioihin: moraalifilosofia, poliittinen filosofia, poliittinen talous, historia ja niin edelleen. On selvää, että monet historian johtajat olivat tietoisia politiikan sisaruksista, vaikka olosuhteet olivat yleensä kaoottisempia, ja pelkästään sotilaallinen kyky saattoi riittää saamaan vallan kansakuntaan tai valtakuntaan. Hiljattain perustettujen vakaiden valtioiden ja korruption tukahduttamisen myötä poliitikot ovat saaneet enemmän kannustimia työskennellä nykyisessä järjestelmässä, mikä johtaa tähän kurinalaisuuteen.

Yksi alan vaikutusvaltaisimmista teoksista on luultavasti Prinssi, jonka on kirjoittanut italialainen diplomaatti Niccolo Machiavelli vuonna 1513. Kirjassa esitetään strategioita johtajalle vahvan imperiumin perustamiseksi erilaisten haasteiden edessä. Tärkein argumentti on, että vaikka johtajan pitäisi julkisesti näyttää hyvältä ja oikeudenmukaiselta, kulissien takana saattaa olla syytä ryhtyä salamyhkäisiin toimiin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä väite on johtanut prinssiä myös kaikkien aikojen kiistanalaisiin poliittisiin kirjoihin.