Vanhempien huoltajuus, jota joskus kutsutaan lailliseksi huoltajuudeksi, on termi, jota käytetään päätettäessä tai määritettäessä, kuka on vastuussa tärkeiden päätösten tekemisestä, jotka koskevat alle täysi-ikäisen lapsen terveyttä ja hyvinvointia. Monissa tapauksissa vanhempien huoltajuus voi olla ongelma, ja sen olettaa yleensä aviopari, joka on lapsen laillinen vanhempi. Jotkut tilanteet kuitenkin asettavat vanhempien huoltajuuden kyseenalaiseksi, tyypillisesti silloin, kun vanhemmat eroavat tai mitätöivät avioliitonsa. Avioerotapauksissa tuomioistuin päättää usein huoltajuudesta, ja se voi olla kiistanalainen asia avioeromenettelyn aikana.
Termiä “huoltajuus” käytetään pääasiassa Amerikassa, ja muilla alueilla se voidaan korvata esimerkiksi “vastuulla” Euroopan unionissa ja “asumisella” Skotlannissa. Tarkasta termistä riippumatta vanhempien huoltajuus katsotaan yleensä kuuluvan sille vanhemmalle tai lailliselle huoltajalle, jonka kanssa lapsi asuu suurimman osan ajasta ja joka saa tehdä tärkeitä päätöksiä lapsen kasvatuksesta. Yhdysvalloissa vanhempien huoltajuutta koskevat tarkat vaatimukset ja määritelmät ovat usein yksittäisten osavaltioiden päätettävissä.
Yhdysvaltojen osavaltiot päättävät usein fyysisestä huoltajuudesta määrittämällä lapsen asuinpaikan. Vanhempien huoltajuus voidaan usein vahvistaa avioerolla, ja molemmat osapuolet voivat tehdä molempia osapuolia hyödyttävän sopimuksen tai riitauttaa kiivaasti toisen lapsen huoltajuuden saavan henkilön. Kun avioero määrittää lapsen huoltajuuden, on olemassa useita erityyppisiä huoltajuuksia, mukaan lukien ensisijainen huoltajuus, jaettu tai yhteishuoltajuus ja yksinhuolto.
Ensisijainen huoltajuus perustuu tyypillisesti lapsen fyysiseen huoltajuuteen, ja se koskee sijaintia, jossa lapsi useimmiten asuu. Lapsen yksinhuoltajuus syntyy, kun toisella vanhemmilla tai laillisella huoltajalla on yksinomainen huoltajuus lapsesta ja hän voi tehdä laillisesti kaikki tärkeät päivittäiset päätökset, jotka vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin, mukaan lukien maantieteellinen sijainti, koulut ja lääketieteelliset asiat. Sitä vastoin lapsen yhteishuoltajuus tai yhteishuoltajuus on tilanne, jossa molemmilla vanhemmilla on erikseen lapsen huoltajuus, mutta kukin vuorotellen on lapsen huoltaja. Näin on usein tilanteissa, joissa lapsi asuu toisen vanhemman luona tiettyinä vuoden tai viikon osina ja toisen vanhemman kanssa muina aikoina.