Varastointirahoitus on strategia, jossa hyödynnetään yrityksen omistamien kulutustavaroiden varastoa lainan, ennakkomaksun tai luottolimiitin turvaamiseksi. Ajatuksena on, että kun esineitä myydään varastosta, myynnistä saadut tulot käytetään osan maksamatta olevan velan maksamiseen. Rahoituksen vastineeksi lainanantaja saa prosenttiosuuden myynnistä lainan korkona ja saa maksut pääomasta.
Varastojen rahoituksen perusprosessi sisältää varastomuutoksia, mutta arvioi varaston nykyisen arvon ja määrittää, riittääkö se lainan tai luottolimiitin osalta pyydetyn summan kattamiseen. Jos näin on, ja jos on näyttöä siitä, että kaikki varaston muodostavat esineet voidaan myydä ja maksu periä kohtuullisessa ajassa, lainanantaja toimittaa velalliselle pyydetyn summan. Tätä palvelua varten lainanantaja soveltaa myös korkoa velallisen tilin saldoon. Velallinen puolestaan suostuu siihen, että lainanantaja saa maksut kaikista myydyistä varastotavaroista, kunnes velan määrä on täysin tyydytetty.
Lainanantajille vaihto -omaisuuden rahoitus auttaa minimoimaan lainan myöntämiseen liittyvän riskin. Jos velallinen laiminlyö velkansa, lainanantajalla on oikeus ottaa hallintaansa jäljellä oleva varasto ja myydä se velan täyttämiseksi. Vastineeksi tästä pienemmästä riskitasosta lainanantajat ovat yleensä valmiita tarjoamaan velallisille kilpailukykyisiä korkoja.
Alemman koron ohella velalliset hyötyvät myös varaston rahoituksen tavanomaisesta nopeasta käsittelystä. Tämä tarkoittaa sitä, että velallinen voi saada varoja lainasta tai ennakosta lähes välittömästi ja alkaa käyttää näitä varoja erilaisiin hankkeisiin, toimintakuluihin tai mihin tahansa tarpeeseen. Varojen nopea saatavuus mahdollistaa siirtymisen eteenpäin odottamatta varaston myyntiä ja asiakkaiden maksamista, mikä puolestaan antaa yritykselle mahdollisuuden hyödyntää mahdollisuuksia, joita ei ehkä ole saatavilla myöhemmin.
Vaihto -omaisuuden luonteesta ja koosta riippuen lainanantaja voi vaatia lisävakuuksia ennen varaston rahoituksen hyväksymistä. Varat, joita ei tällä hetkellä käytetä muiden lainojen tai rahoitusvelvoitteiden vakuutena, ovat yleensä hyväksyttäviä edellyttäen, että niillä on todennettavissa oleva arvo avoimilla markkinoilla. Esimerkiksi lainanantaja voi myös vaatia velallista panttaamaan osan kiinteistöistä vakuudeksi yhdessä nykyisen varaston kanssa ennen lainan käsittelyä.