Varastoreservi on eräänlainen kirjanpitokirjaus, joka auttaa tunnistamaan vähennyksen määrän, joka vaaditaan inventoiduista omaisuuseristä, joista on tehty jonkin verran poistoja tai huononemisia tai joita pidetään liiketoiminnan kannalta vanhentuneina. Tämän tyyppisen kirjanpitotavan taustalla on ajatus siitä, että joitakin varastoon jääviä omaisuuksia ei voida enää myydä hinnalla, joka kattaisi alkuperäisen ostohinnan. Tämän tyyppisten tietojen käyttö on yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaista, ja sitä käyttävät monet erityyppiset yritykset.
Varastoreservin käyttö on mahdollista melkein minkä tahansa varastomallin kanssa. Merkinnät voidaan tehdä riippumatta siitä, onko inventaario toiminnassa ensimmäinen-ensimmäisessä-ulos- tai FIFO-mallissa vai viimeisessä ensimmäisessä-ulos- tai LIFO-mallissa. Kummassakin tapauksessa merkintä aiheuttaa varaston arvon alenemisen taseessa. Samaan aikaan varastoreservi nostaa myytyjen tavaroiden kustannuksia, jotka on kirjattu tuloslaskelmaan. Merkinnän aiheuttaman tappion määrästä riippuen se voidaan luetella tuloslaskelmassa erillisenä rivinä eikä yleisempänä myytyjen tavaroiden osana.
Varastovarauksen avulla voidaan seurata tilanteita, joissa tarvittavat materiaalit, laitteet ja muu omaisuus voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon varastossa. Jos tekstiiliyhtiö esimerkiksi lopettaa tietyntyyppisen karstaus- tai kehruukoneen käytön, kaikki tehtaan varastoalueella tällä hetkellä olevat varaosat voidaan merkitä vanhentuneiksi. Vaikka tavarat saatetaan edelleen myydä ja osa alkuperäisistä kuluista korvata, nämä tuotteet on silti poistettava aktiivisesta varastosta ja siten rajoitettava veron määrää, joka on maksettava kyseisten tavaroiden arvosta. Varastovarauksen käyttö auttaa minimoimaan verotaakan ja luomaan siten yritykselle tasapainoisemman taloudellisen kuvan.
Vaikka varastovaraus voi hyödyttää yritystä useilla tavoilla, sitä voidaan käyttää myös väärän kuvan luomiseen yrityksen taloudellisesta vakaudesta. Tämä pätee, jos merkintää käytetään jollakin tavalla kirjanpidon käsittelyyn. Jos johto esimerkiksi päättää varata vaurauden aikana, se voi sitten poistaa osan näistä varoista varastosta, kun yritys kokee jonkinlaista taantumaa, ja esittää siten kuvan paremmasta taloudellisesta tilasta kuin itse asiassa asia.