Virheellinen vero, jota joskus kutsutaan myös synnin veroksi, on puhekielinen nimi verolle, jota peritään moraalittomiksi ylellisyyksiksi katsotuista tavaroista. Varaveron tarkoitus voi olla kaksinkertainen; sitä käytetään usein erityishankkeen rahoittamiseen, ja se estää kohdennetun “pahan” kulutuksen. Joitakin yleisiä esimerkkejä paheista, joita voidaan verottaa, ovat savukkeet, alkoholi ja uhkapelit.
Joissakin tapauksissa varaverosta kerätyt tulot käytetään verotettavaan kohteeseen tai toimintaan liittyvien ohjelmien rahoittamiseen. Tupakkaveroa voidaan käyttää esimerkiksi tupakan vastaisten julkisten koulutusohjelmien rahoittamiseen tai tupakkaan liittyvien sairauksien hoitoon. Tällä tavoin varavero auttaa torjumaan joitain ”paheesta” johtuvia sosiaalisia haittoja.
Muissa tapauksissa varaverotuloja käytetään yhteisön hyväksi muilla tavoilla, jotka eivät välttämättä liity verotettavaan erään. Kaupunki voi käyttää varaveroa esimerkiksi uuden koulun tai stadionin rakentamiseen. Jotkut väittävät, että kaupunki, jossa suuri väestö ansaitsee tietyn pahan, kuten yliopistokaupunki, jossa runsas juominen on yleistä, voi hyötyä varaverosta, koska se vaatii lisää kaupungin ylläpitoa ja lainvalvontaa.
Suhteellisen uusi idea varaverosta, joka on vielä toteuttamatta, on epäterveellisten välipalatuotteiden ns. Tätä hypoteettista veroa, jonka Maailman terveysjärjestö (WHO) on hyväksynyt, käytettäisiin terveellisempien elintarvikkeiden tukemiseen, niiden saattamiseksi saataville laajemmalle ihmisryhmälle sekä yleisön kouluttamiseksi heidän ruokavalintojensa tärkeydestä. Tämä havainnollistaa varapuheen pääideaa: vapaassa yhteiskunnassa ihmiset voivat halutessaan harjoittaa laillista toimintaa, joka voi vaikuttaa kielteisesti suureen yhteisöön, mutta syntivero varmistaa, että yhteiskunta hyötyy myös heidän valinnoistaan.