Varianssivaihto on johdannaistuotteena oleva tuote, jonka tarkoituksena on antaa ammattimaisille sijoittajille mahdollisuus hallita salkun riskiä. Sitä voidaan käyttää riskin poistamiseen tai suojaamiseen tai lisäriskin ottamiseen spekuloidakseen. Varianssisopimuksissa toinen osapuoli on tyypillisesti suojaaja ja toinen keinottelija, vaikka tämä riippuu kunkin osapuolen avautumisriskeistä. Kun swap -kauppa tehdään, toinen osapuoli sitoutuu ostamaan volatiliteetin toiselta kiinteällä hinnalla, swap -lakolla. Lakotason neliön ja todellisen toteutuneen volatiliteetin neliön välinen ero volatiliteetissa tai varianssissa kerrotaan swapin nimellismäärällä sijoittajan voiton määrittämiseksi.
Lähes kaikkien rahoitusarvopapereiden teoreettinen arvo laskee, jos niiden markkinahintojen epävakaus kasvaa. Tämä teoreettisen arvostuksen lasku tarjoaa perustan arvopaperin kaupankäyntihinnan laskulle ja kärsii lopulta todellisen, ei pelkästään teoreettisen menetyksen. Volatiliteetin lisääntyminen voi siten johtaa taloudellisen arvopaperin hinnan jatkuvaan laskuun.
Hintojen volatiliteetin lisääntymisen vaikutus suureen, satojen miljoonien dollarien arvoiseen salkkuun voi olla vakava. Varianssinvaihtosopimukset ovat hienostunut tuote, joka on suunnattu suurille salkunhoitajille pikemminkin kuin pienille yksittäisille sijoittajille. Ne tarjoavat kustannustehokkaan tavan suojata suuret salkut arvojen heikentymiseltä lisääntyneen epävakauden vuoksi. Varianssinvaihtosopimukset ovat tukku-, eivät vähittäiskauppatuotteita.
Varianssisopimukset ovat suhteellisen uusi tuote. Tämän lyhyen ajanjakson aikana varianssinvaihtosopimusten määrä ja arvo ovat kasvaneet nopeasti. Yhä useammat ammattimaiset salkunhoitajat tuntevat ja arvostavat näiden tuotteiden joustavuutta riskienhallinnassa. Ne edustavat parannusta aikaisempaan tuotteeseen, joka tunnetaan nimellä volatiliteettiswap.
Varianssi vaihtaa kauppaa pörssimarkkinoilla eikä virallisessa pörssissä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että ne eivät ole vakiosopimuksia. Jokaisessa sopimuksessa määritellään ainutlaatuinen ehtojoukko, joka on räätälöity alkuperäisten sopimuspuolten vaatimuksiin. Kummankaan osapuolen on vaikea löytää muita osapuolia, joille sopimusehdot ovat houkuttelevia. Tämän seurauksena varianssinvaihtosopimusten jälkimarkkinoilla käynti on rajallista.
Yleisimmät vastapuolet varianssinvaihtosopimuksessa ovat toisaalta suurten omaisuudenhoitolaitosten salkunhoitajat ja toisaalta suurten investointipankkien ja hedge -rahastojen johdannaiset. Tyypillisesti salkunhoitajat pyrkivät suojaamaan riskiä, kun taas investointipankit ja hedge -rahastot ovat halukkaita ottamaan tämän riskin. Salkunhoitajat pitävät varianssinvaihtosopimusta perusteltuna liiketoiminnan kustannuksena, kun taas investointipankit ja hedge -rahastot pitävät sitä mahdollisuutena turvata spekulatiivinen voitto.
Pohjimmiltaan varianssinvaihtosopimukset vastaavat vakuutuksia. Salkunhoitaja tekee päätöksen siitä, onko salkulle tarvetta ostaa vakuutusturva vai ei. Sijoituspankit ja hedge -rahastot tarjoavat tämän suojan.