Taloustieteessä varjohinnoittelu merkitsee rahallista arvoa kaikille tuotantoprosessin osille, mukaan lukien aineettomat hyödykkeet. Tekniikkaa käytetään kustannus-hyötyanalyysissä. Se voi auttaa suunnittelijoita ja johtajia ymmärtämään, miten tietyt liiketoiminnan muutokset vaikuttavat tulokseen. Varjohinnoittelu käsittää määritelmän mukaan perustellun arvion tiettyjen liiketoiminnan omaisuuserien arvosta ja vaikutuksista, joita ei tyypillisesti myydä markkinoilla.
Kun johtajat yrittävät optimoida liiketoimintaansa, he yrittävät arvioida, mitä vaikutuksia eri muutoksista aiheutuisi. Näihin muutoksiin voi kuulua työntekijöiden palkkaaminen, enemmän tunteja viikossa tai toisen toimiston avaaminen. Jotkut näistä muutoksista voivat aiheuttaa melko suoria kustannuksia, kuten uuden työntekijän tuntipalkka. Toisaalta muita kustannuksia voi olla vaikeampi arvioida. Näitä voivat olla ammattitaitoisten työntekijöiden menettämä aika tai tuotannon lisäämisestä aiheutuvat ympäristövahingot.
Varjohinnoittelu sisältää hinnan asettamisen kaikille tuotannon osa -alueille, myös aineettomille. Tämä tehtävä voi osoittautua erittäin monimutkaiseksi, koska monia tuotantotapoja ei myydä avoimilla markkinoilla, mikä määrää monet liiketoiminnan kustannukset. Jos esimerkiksi harkitaan lisää ammattitaidottomia työntekijöitä palkattavaksi, työvoiman markkinahinta voi olla helppo määrittää. Kokonaisjohtajan sitoutuminen uuden tehtaan avaamiseen voi kuitenkin olla paljon vaikeampaa laskea. Tulevaisuudessa voi tapahtua arvaamattomia tapahtumia, jotka vaativat esimiehen huomion.
Näiden aineettomien hyödykkeiden kustannuksia kutsutaan joskus päätöksen vaihtoehtoiskustannuksiksi. Vaihtoehtoinen hinta, kuten nimestä voi päätellä, on menetettyjen mahdollisuuksien hinta. Työntekijä, joka on täysin sitoutunut yhteen projektiin, ei voi työskennellä muiden projektien parissa. Vaihtoehtoiskustannukset voivat koskea myös koko yhteisöä. Tehtaan avaamisen vaihtoehtoiskustannukset yhdessä paikassa sisältävät menetetyn mahdollisuuden rakentaa mitä tahansa muuta samaan paikkaan.
Hallitukset käyttävät varjohinnoittelua yrittäessään määrittää hankkeen kokonaiskustannukset, mukaan lukien sosiaaliset tai ympäristökustannukset. Jos tien rakentamisen markkinahinta on suhteellisen alhainen, mutta ympäristövahinko on melko suuri, hanke ei ehkä ole perusteltu. Samoin, jos tie aiheuttaisi kohtuutonta melua asuinalueiden läheisyydessä, hanke voitaisiin romuttaa. Varjohinnoittelu on siis ehdotetun taloudellisen päätöksen kaikkien piilokustannusten määrällinen arviointi.