Termi “varmennettu kysymys” tulee merkitykselliseksi, kun liittovaltion tuomioistuin ratkaisee valtion lakia koskevan asian ja käsittelee tiettyä kysymystä asiassa, jolle ei ole määräysvaltaa. Saadakseen tarvittavan oikeudellisen ennakkotapauksen liittovaltion tuomioistuin esittää todistetun oikeuskysymyksen kyseisen valtion korkeimmalle oikeudelle – jota usein kutsutaan korkeimmaksi oikeudeksi – ja asettaa vireillä olevan asian odottamaan vastausta odotellessa. Kun osavaltion korkein oikeus on antanut vastauksensa ja siten luonut oikeudellisen ennakkotapauksen, liittovaltion tuomioistuin soveltaa tätä oikeusjärjestystä käsiteltävänä olevaan asiaan ja tekee lopullisen tuomionsa. Varmennettu kysymys voidaan tunnistaa myös silloin, kun alempi tuomioistuin jättää valituksen ylempään osavaltioon tai liittovaltion tuomioistuimeen tietyn oikeuskysymyksen perusteella.
Lakikysymysten sertifioinnin tarve syntyi ainakin osittain liittovaltion lain säännön, nimeltään Erie -oppi, vuoksi. Erie -opin mukaan liittovaltion tuomioistuinten, jotka ovat toimivaltaisia valtionlainsäädäntöä koskevissa asioissa, on sovellettava kyseisen valtion aineellista oikeutta. Siksi Erie -oppi odottaa liittovaltion tuomioistuimen ennustavan, miten osavaltion tuomioistuin ratkaisee saman asian, ja tekee sitten päätöksensä sen mukaisesti.
Osavaltion korkeimman oikeuden valtuudet vastata varmennettuun kysymykseen rajoittuvat vireillä oleviin asioihin. Se rajoittuu myös tapauksiin, joissa ei ole hallitsevaa oikeudellista ennakkotapausta. Jos jokin näistä tekijöistä puuttuu, sertifiointiprosessi epäonnistuu.
Osavaltion korkeimman oikeuden valtuudet käsitellä näitä kysymyksiä tulevat valtion siviiliprosessisäännöistä. Liittovaltion tasolla on siviiliprosessisääntö, jonka mukaan liittovaltion muutoksenhakutuomioistuin voi vahvistaa oikeuskysymyksen Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle. Jotkut osavaltioiden korkeimmat tuomioistuimet ovat kuitenkin katsoneet, että tällaiset säännöt ovat tarpeettomia, koska näillä tuomioistuimilla on luontainen oikeusvalta vastata näihin kysymyksiin. Monet valtiot ovat hyväksyneet yhtenäisen oikeuskysymysten sertifiointilain (UCQLA) osana valtion perussääntöä. UCQLA: n mukaan osavaltion korkein oikeus voi vastata Yhdysvaltain korkeimman oikeuden, Yhdysvaltain muutoksenhakutuomioistuimen, Yhdysvaltain käräjäoikeuden tai muun valtion korkeimman tai välituomioistuimen vahvistamaan oikeuskysymykseen.
Varmennetussa kysymyksessä on esitettävä käsiteltävä oikeudellinen kysymys sekä kaikki asiaankuuluvat tosiseikat. Osavaltion korkein oikeus voi hylätä vahvistetun kysymyksen, jos todistusta ei ole jätetty oikein. Se voi myös hylätä varmennetut kysymykset syytteen puuttumisen vuoksi. Syytteeseen puuttuminen voi ilmetä, jos varmennusprosessin loppuun saattamiseksi ei ole tehty toimenpiteitä tietyn ajan kuluessa.
Varmennettu kysymys voi joissain osavaltioissa viitata myös termiin “välitoimihakemus”. Näin tapahtuu, kun muutoksenhakutuomioistuin tarkastelee käräjäoikeuden päätöstä tietystä oikeudellisesta asiasta ennen kuin käräjäoikeus antaa lopullisen tuomionsa. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti silloin, kun suora valitus ei ole mahdollista.