Varojen siirtohinnoittelu, joka usein tunnetaan nimellä FTP, on strategia, jota käytetään mittaamaan jokaiseen tiettyyn hankkeeseen tai resurssiin liittyvä rahoituslähde. Tavoitteena on määrittää, kuinka paljon kukin näistä lähteistä todella edistää yrityksen tai muun yhteisön tuottamia kokonaisvoittoja. Sieltä on mahdollista selvittää, onko kyseinen lähde syytä säilyttää sellaisenaan, onko sitä muokattava jollakin tavalla tai hylättävä kokonaan. Siten varojen siirtohinnoittelua voidaan pitää arvokkaana työkaluna organisaation jatkuvan kannattavuuden varmistamiseen.
Varojen siirtohinnoittelun käsite liittyy yleisimmin pankkialaan. Tässä tilanteessa FTP auttaa tunnistamaan ja arvioimaan sekä rahoituslaitoksen rahoitusprosessin vahvuudet että heikkoudet. Arvioinnissa voidaan keskittää huomio kunkin laitoksen tarjoaman tuotteen tuottamaan voittoon tai keinona arvioida kunkin organisaation kokonaistoimintaan osallistuvan työntekijän panosta. On jopa mahdollista käyttää samaa perusmenetelmää tuotteiden tai työntekijöiden vertailussa.
Yksi varojen siirtohinnoittelun yleinen sovellus on arvioida yrityksen tietyn toimipaikan arvo. Pankin kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että tarkasti tarkastellaan panosta, jonka tietty pankkitoimisto tekee rahoituslaitoksen yleiseen kannattavuuteen. Jos arvioinnissa todetaan, että tietyn sivuliikkeen asiakasmäärät ovat vähentyneet, se ei kirjoita paljon lainoja tai sillä ei ole hyväksyttävää määrää talletuksia, päätös voi olla sulkea laina ja siirtää tilit läheiselle sivuliikkeelle, joka pystyy kohtuudella ottamaan huomioon jäljellä olevat asiakkaat. Tämä auttaa vähentämään pankin toimintakuluja ja lisää siten sen voittomarginaaleja.
Varojen siirtohinnoittelun laskeminen edellyttää yleensä käyrän luomista. Käyrä mahdollistaa suhteiden piirtämisen asiaankuuluvien tekijöiden välillä ja paljastaa tietoja, jotka eivät muuten ole ilmeisiä. Esimerkiksi kun tarkastellaan pankkitapahtumia, joihin liittyy maturiteetti, käyrä voi ottaa huomioon sekä eräpäivän tuoton että erääntymiseen jäljellä olevan ajan, ja verrata tätä lukua tietyn haaran nykyisiin lainanantotarpeisiin. Jos käyrä osoittaa, että sivuliike ei pysty tuottamaan tarpeeksi tuottoa perustellakseen sen jatkuvaa toimintaa, se suljetaan ja varat siirretään toiselle sivuliikkeelle, joka osoittaa kannattavamman käyrän, kun siirto on valmis.