Vastaanotto on tilanne, jossa joku nimitetään ottamaan haltuunsa epäonnistunut yritys, jonka tavoitteena on saada takaisin mahdollisimman paljon tappioita. Yksinkertaisempi valvontamuoto, joka tunnetaan nimellä konservatorio, edellyttää henkilön tai yhteisön nimeämistä valvomaan vaikeuksissa olevaa yritystä, jonka tavoitteena on auttaa yritystä nousemaan jaloilleen. Pääsääntöisesti, kun yritys siirtyy saamiseen, se on huono uutinen kyseiselle yritykselle ja ihmisille, joiden sijoitukset ovat sotkeutuneet yritykseen tai sen etuihin.
Useat tilanteet voivat johtaa vastaanottamiseen. Joskus yrityksen velkojat vaativat saajan nimeämistä, tavoitteena on säilyttää omaisuus mahdollisimman paljon, jotta ne maksetaan takaisin. Muissa tapauksissa tuomioistuin voi nimetä saajan konkurssipäätöksen ehtojen mukaisesti. Valtio voi myös asettaa yrityksen saamiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Valuuttavalvontavirastolla on valtuudet asettaa pankit vastuulle, jos ne epäonnistuvat.
Yleensä, kun yritys on asetettu konkurssiin, vastaanottaja selvittää yrityksen omaisuuden. Tämä on tyypillisesti nopein tapa saada takaisin yrityksen tappiot ja korvata yhtiöön osallistuvat sijoittajat, vaikka se johtaa myös yrityksen lopettamiseen kokonaisuutena. Koska saaminen tapahtuu usein konkurssihakemuksen seurauksena, useimmat yritykset ovat valmiita purkamaan konkurssin päätyttyä.
Rahoituslaitokset, yritykset ja tavalliset yritykset voidaan sijoittaa saamiseen. Kun yritys on tässä tilassa, sen peruskirja jätetään tyypillisesti ennalleen. Vastaanottajalla on valtuudet yrityksen toimintaan ja sijoittamiseen, ja se päättää, miten, milloin ja missä omaisuus myydään. Hänellä voi myös olla valta tehdä sopimuksia suurten velkojien kanssa, jos käy ilmi, että yhtiön omaisuus ei korvaa kaikkia velkojia.
Konservatorioa pidetään vähemmän äärimmäisenä vaihtoehtona kuin vastaanottamista, koska se on suunniteltu ylläpitämään yritystä ja päättymään, kun joku osoittaa kykynsä ottaa haltuunsa konservatorilta. Joissakin tapauksissa hallitus voi nimittää valtion viraston tai virkamiehen konservaattoriksi, mikä tosiasiallisesti kansallistaa asianomaisen yrityksen. Tässä prosessissa hallitus on yrityksen määräysvallassa, mutta se saa mahdollisuuden selviytyä sen sijaan, että se asetettaisiin selvitystilaan. Tulevaisuudessa on myös mahdollisuus, että konservatoriosta luoputaan, jolloin yritys voi palata yksityiselle sektorille.