Vastapuoliriskeillä tarkoitetaan sopimuslainsäädännön jokaiseen osapuoleen liittyvien riskien tyyppiä ja tasoa. Pohjimmiltaan vastapuoliriski koskee kunkin osapuolen taloudellista vakautta. Useimpiin laina- tai sijoitusostoihin liittyvien riskien arviointia pidetään rutiininomaisena, koska odotetaan, että molemmat osapuolet pystyvät täyttämään velvoitteensa.
Rahoituslainojen osalta vastapuoliriskin arviointi on erittäin tärkeää lainaa jatkavalle osapuolelle. Arvioimalla sekä lainanottajan tämänhetkinen taloudellinen tilanne että hänen kykynsä maksaa takaisin erääntynyt saldo kokonaisuudessaan, on mahdollista laskea mahdollisuudet lainan maksukyvyttömyyteen. Ihannetapauksessa lainanantaja pyrkii myöntämään lainoja, joissa tämäntyyppisen vastapuoliriskin määrä on suhteellisen alhainen ja siten lainalaitokselle on hyvin pieni tappioriski.
Sijoitustoimet ovat toinen esimerkki siitä, miten vastapuoliriskin periaate toimii. Optiosopimuksella optio -ostaja määrittää paitsi ostettavan osakkeen, joukkovelkakirjalainan tai muun option vakauden; myös liikkeeseen laskevan laitoksen taloudellinen vakaus otetaan huomioon. Ajatuksena on varmistaa, että osaketta liikkeeseen laskeva yhtiö tai joukkovelkakirjalainan liikkeeseen laskeva kunta on taloudellisesti riittävän vahva täyttämään liiketoimeen liittyvät ehdot. Alhaisempi vastapuoliriski tarkoittaa parempaa sijoituskauppaa ostajalle.
Erilaiset rahoitussopimukset sisältävät usein jonkinasteisen suojan ja vastapuoliriskin molemmille osapuolille. Termiinisopimukseen voi sisältyä ehtoja, jotka aktivoituvat siinä tapauksessa, että jompikumpi osapuoli laiminlyö maksunsa, ja tarjoaa joitakin lisätapoja. Myös futuurisopimukset sisältävät usein määräyksiä, jotka auttavat tarjoamaan kullekin osapuolelle jonkinlaisen suojan siltä varalta, että toinen osapuoli ei pysty tai ei täytä sopimuksen velvoitteita. Vaikka melkein minkä tahansa tyyppisiin transaktioihin sisältyy jonkin verran vastapuoliriskiä, ihanteellinen tilanne on, että riski on mahdollisimman pieni kaikille osapuolille.