Vastavuoroinen pronomini on pronominityyppi, joka osoittaa, että kaksi tai useampia ihmisiä tai esineitä suorittaa toimintaa ja vastaanottaa toiminnan seuraukset samanaikaisesti. Englanniksi on olemassa kaksi pääasiallista vastavuoroista pronominia: “toisiaan” ja “toisiaan”. Ne liittyvät jonkin verran refleksiivisiin pronomineihin, koska toiminnan tekevä kohde vastaanottaa myös verbin toiminnan. Heijastava pronomini viittaa kuitenkin yleensä yhteen toimintoon, kun taas vastavuoroinen pronomini osoittaa, että kohteet tekevät erillisiä, mutta toisiinsa liittyviä toimia, ja niillä on aina monikko.
Hyvin yleinen vastavuoroinen pronominilause on “toisiaan”. Tämä lause ilmaisee, että lauseen aihe on kaksi ihmistä tai asiaa, ja ehdottaa myös, että jokainen suoritti erilaisia, mutta samankaltaisia toimia. Otetaan esimerkiksi lause: “Bob ja Mary antoivat lahjoja toisilleen.” Lauseen aiheen muodostavat kaksi henkilöä suorittavat kumpikin toiminnon erillisillä suorilla esineillä, eli he eivät anna samaa tarkkaa lahjaa toisilleen. Sen sijaan he antavat erilaisia lahjoja eri toimissa, jotka ovat hyvin samankaltaisia ja tapahtuvat samanaikaisesti.
Toinen vastavuoroinen pronominilause on “toisiaan”. Aivan kuten toiset, toiset viittaavat monikkoon, mutta sen sijaan, että osoitettaisiin, että kohde on vain kaksi ihmistä tai esinettä, tämä osoittaa enemmän kuin kaksi. Otetaan esimerkiksi lause: Oppilaat puhuvat keskenään. Tässä esimerkissä ilmoitetaan, että oppilaita on enemmän kuin kaksi, vaikka lause ei anna tietoja tarkasta lukumäärästä. Lisäksi lauseen toiminta, puhuminen, tehdään ja otetaan vastaan kaikki ryhmän opiskelijat.
Aivan kuten substantiivien kanssa, on mahdollista, että vastavuoroinen pronomini ottaa omaavan. Otetaan esimerkiksi lause: ”Sisaret jakivat toistensa vaatteet.” Tässä tapauksessa sisaret tekevät molemmat toimintaa, jakavat ja omistusosuus osoittaa vaatteiden omistajuuden. Tässä tapauksessa vaatteet kuuluivat molemmille. Samaa rakennetta voidaan käyttää myös lauseella “toisiaan”.
Teknisesti ilmausta ”toisiaan” voitaisiin käyttää myös osoittamaan enemmän kuin kaksi. Tätä käyttöä koskevaa konkreettista kieliopillista sääntöä ei ole. Jotta se olisi täysin selvä, suositeltavin lause useammalle kuin kahdelle on “toisiaan”. Vaikka se ei ehkä ole teknisesti väärä, lauseiden välinen pieni vaihtelu voi antaa lukijoille kontekstuaalisen vihjeen, joka voi auttaa selventämään merkityksen. Sitä vastoin ilmausta “toisiaan” ei pitäisi koskaan käyttää, kun viitataan vain kahteen ihmiseen tai esineeseen.