Vastavuoroinen vaihto on vakuutusyhtiöiden ryhmiä tai kokoelmia, jotka tarjoavat etuja toisilleen. Yleensä voittoa tavoittelematon kokonaisuus, vastavuoroinen vaihto tunnetaan joskus vakuutusten välisenä pörssinä. Tämä järjestely mahdollistaa kattavuuden jakamisen muiden palveluntarjoajien kanssa, mikä hyvittää käytännössä jokaisen pörssiin kuuluvan yhteisön. Vaikka ne toimivat samalla tavalla kuin keskinäinen vakuutusyhtiö, on useita keskeisiä eroja.
Yksi vastavuoroisen vaihdon tunnusomaisista piirteistä on, että yhteisöä ei ole yhdistetty. Tämä on eri asia kuin keskinäinen vakuutusyhtiö, joka on perustettu. Tämän seurauksena yksittäiset pörssin jäsenet pysyvät vastuussa sen sijaan, että he saisivat yhteisvastuun, joka olisi olemassa, jos yhteisö yhdistettäisiin. Nykyinen lainsäädäntö lainkäyttöalueilla, joilla tämäntyyppisen vakuutuspoolin luominen yleensä rajoittaa kunkin jäsenen tai tilaajan vastuuta, usein enintään yksittäisen jäsenen omaisuutta.
Vastavuoroisen vaihdon jäseniksi voi tulla monenlaisia yhteisöjä. Joskus sitä kutsutaan tilaajaksi, jäsen voi olla yksityishenkilö, osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö tai yleinen yhtiö. Jäsenyyden ehdot vaihtelevat vaihdosta toiseen, vaikka kaikkien on noudatettava paikallisia määräyksiä toimiakseen oikeushenkilönä.
Kunnat voivat myös halutessaan muodostaa vastavuoroisen vaihdon keinona tarjota laajempi valikoima vakuutusetuja yhteisössä mukana oleville. Tämä mahdollistaa useiden pikkukaupunkien hallitusten, maakuntien tai seurakuntien tai jopa pienten kaupunkien ristikorvauksen ilman, että niistä aiheutuu kustannuksia, jotka aiheutuvat vertailukelpoisten vakuutusturvapakettien luomisesta. Vaihto rahoitetaan kunkin jäsenyhteisön talletuksilla, mikä mahdollistaa käytännössä sen, että kaikki jäsenet voivat hyötyä eduista, joita olisi vaikea turvata muissa olosuhteissa. Taloudellisten vaikeuksien aikana vastavuoroisen vaihdon malli on tullut yhä houkuttelevammaksi paikallisille lainkäyttöalueille, joilla on rajalliset resurssit.
Vastavuoroisen vaihdon hallitsemiseksi yhteisö käyttää asianajajana toimivan lakimiehen palveluita. Tälle henkilölle uskotaan yleensä kaikki yhteisön omaisuuserät, ja hän voi vapaasti hoitaa sitä organisaatiota koskevien sääntöjen mukaisesti. Useimmissa tilanteissa kaikki vaihdon osallistujat säilyttävät oikeutensa pantattuihin varoihin, mikä tekee asianajajasta itse asiassa enemmän luottamusmiehen ja vastavuoroisen luottamusjärjestelyn jäsenet tai tilaajat.