Vastuun hajauttaminen on yhteiskuntatieteissä käytetty termi kuvaamaan ilmiöitä, joissa yksikään suuren ryhmän jäsenistä ei ryhdy mihinkään erityistoimiin tai ota vastuuta kaikista tapahtumista. Vastuun leviäminen voi tapahtua monella eri tavalla. Se tapahtuu esimerkiksi silloin, kun suuri joukko ihmisiä seuraa rikoksen tapahtumista, mutta ei tee mitään estääkseen sitä tai saadakseen apua. Toisessa tilanteessa lainvastaiseen toimintaan syyllistyneet alaikäiset voivat väittää, että he ovat juuri noudattaneet käskyjä, kun taas vastuuhenkilöt puolustavat itseään sanomalla, että he vain antoivat käskyt, mutta eivät toimineet. Kummassakin tapauksessa kukaan henkilö tai ihmisryhmä ei todellakaan ota vastuuta tai toimia, ja ryhmä “imee” sen tehokkaasti.
Vastuun hajauttamisen luokkaan kuuluu useita erilaisia sosiologisia ilmiöitä. Yksi esimerkki, ryhmäajattelu, esiintyy hyvin yhteenkuuluvissa ihmisryhmissä, jotka työskentelevät tiiviisti toistensa kanssa säännöllisesti ilman suuria eroja ryhmän kokoonpanossa. On yleisesti havaittu, että yksimielisen päätöksen saamiseksi tällaisten ryhmien jäsenet eivät usein keskustele mahdollisista ongelmista tai vaihtoehdoista. Toinen ilmiö, sivullisen vaikutus – tai Genovese -oireyhtymä – ilmenee, kun ihmiset eivät tarjoa apua hätätilanteissa, kun he tietävät, että muita ihmisiä on läsnä. Sosiaalipsykologit uskovat, että yksilöt odottavat muita ihmisiä päättäessään, miten toimia tällaisissa tilanteissa, joten he eivät tee mitään, kun he huomaavat, että kaikki muut eivät tee mitään.
On tärkeää huomata, että vastuun hajauttaminen koskee vain erittäin suuria ryhmiä. Kolmen tai neljän hengen ryhmä reagoi paljon todennäköisemmin rikoksen todistamiseen kuin kolmen tai neljän sadan hengen ryhmä. Pienemmän ryhmän henkilöt tietävät, että kaikilla on sama näkemys tapahtumasta, joten he eivät voi vakuuttaa itseään siitä, etteivät he yksinkertaisesti tulkitse tilannetta väärin. Lisäksi pienemmissä ryhmissä olevat ihmiset voivat yleensä puhua tilanteen käsittelystä, kun taas suurissa ryhmissä on liian paljon ihmisiä, jotta keskustelu olisi hyödyllistä.
Monet eri tekijät voivat estää filosofian leviämisen. Jos yksittäinen ryhmän jäsen ottaa vastuun tilanteesta ja toimii sen mukaan, vastuun hajautuminen päättyy. Vastuun hajauttaminen on myös epätodennäköisempää, kun tilanne voi todella vaikuttaa yhteen tai useampaan ryhmän jäsenestä. Ihmiset toimivat paljon todennäköisemmin, kun heillä on henkilökohtainen panos tapahtuneeseen.