Vesien pilaantumisen valvonta tarkoittaa yleistä käytäntöä valvoa, tarkkailla ja säännellä vaarallisten jätteiden tai muiden haitallisten aineiden pääsyä yleisiin vesiin. Pilaantumisen ehkäisemiseen liittyviä aloitteita voidaan tehdä vesistöjen tai pohjavesialueen osalta. Liittovaltion, osavaltion ja paikallisen tason hallitukset tekevät päätöksiä vesien pilaantumisen seurannasta ja muista ympäristön saastumista koskevista asioista.
Yhdysvalloissa liittovaltion vesien pilaantumisen valvontalaki (Federal Water Pollution Control Act) antaa ohjeet vesien saastumisen valvonnalle ja valvonnalle liittovaltion tasolla. Tässä laissa määritellään standardeja ja vedenlaatuohjelmia, ja se tarjoaa myös rahoitusta joillekin saastumisentorjuntaohjelmille. Se tunnetaan paremmin nimellä Clean Water Act.
Jotkut ruohonjuuritason aktivistit ottavat aktiivisesti esiin kaupunginosia edistääkseen tähän ja muuhun ympäristölainsäädäntöön liittyviä puhtaan veden kysymyksiä. Useat eri tahot voivat viitata lain kielenkäyttöön, mikä osoittaa, että lain yleisenä tavoitteena on parantaa kaikkien yleisten vesien laatua, mukaan lukien vesistöjä ja pohjavesialueita. Lakia on muutettu rutiininomaisesti, jotta voidaan tarjota mukautettuja vastauksia muuttuviin vesien pilaantumisongelmiin.
Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) on aktiivinen veden saastumisen ehkäisytyössä liittovaltion tasolla. Virasto tarjoaa erityisiä valvontamuotoja kaikenlaiselle ympäristön saastumiselle. Se tarjoaa myös paljon kuluttajille ja yrityksille tarkoitettua tietoa verkkosivuillaan, josta käyttäjät voivat nähdä enemmän tämän liittovaltion viraston toiminnasta kussakin osavaltiossa tai alueella.
Tätä ongelmaa käsittelevät virastot tarkastelevat erilaisia veden saastumisen lähteitä, kuten teollisuuslaitoksista peräisin olevia kemiallisia alkuaineita. Toinen yleinen veden saastumisen lähde ovat nitraatit ja muut alkuaineet, jotka tulevat erilaisissa maatalousprojekteissa käytetyistä lannoitteista. Muut vesien saastumisen muodot voivat tulla kotitalouksista, pienyrityksistä tai suuremmista yritystiloista. Ne voivat olla pysyviä tai muuttuvia lähteitä, jotka vaativat hyvin erilaisia vastauksia.
Valtion elimet käsittelevät vesien pilaantumisen valvontaa tapauskohtaisesti. Paikallisissa yhteisöissä kunnanhallitukset voivat tarkastella tiettyä valvontakysymystä ja sen erityistä vaikutusta sen lähellä oleviin kiinteistöihin. Paikalliset lautakunnat voivat usein tehdä tilapäisiä tai jopa pysyviä päätöksiä maankäytöstä, mutta joissain tapauksissa ne voivat siirtää saastekysymyksen osavaltion tai liittovaltion osastolle. Eri ennaltaehkäisyohjelmat tekevät yhteistyötä saadakseen tarkkoja tietoja saasteongelmasta ja säätelevät sitä tarvittaessa lainsäädännöllä.