Velallisen perintäaika on aika, joka vaaditaan yrityksen asiakkailta laskutuksen saamiseksi suoritetuista tavaroista ja palveluista, aikatauluttamaan laskujen maksu ja lopulta tarjoamaan kyseinen maksu palveluntarjoajalle. Yleensä noutoaika alkaa laskun myöntämispäivästä ja päättyy päivänä, jolloin laskun maksu kirjataan. Yritykset seuraavat sekä yksittäisten asiakkaiden velallisten perintäaikaa että ottavat myös säännöllisesti tilannekuvan keskimääräisestä ajanjaksosta koko asiakaskunnan osalta. Näin voidaan tunnistaa, milloin kaudella on jonkinlainen lisäys, ja antaa yrityksen ryhtyä tarvittaviin toimiin kauden lyhentämiseksi edullisempaan keskiarvoon.
Peruskaava kaikenlaisten velallisten perintäjaksojen laskemiseksi koko asiakaskunnan osalta alkaa tunnistamalla tarkasteltavana olevan ajanjakson kannalta merkityksellinen velallisten keskimääräinen lukumäärä. Tämä tehdään tunnistamalla aktiivisten velallisten määrä kauden ensimmäisenä päivänä sekä aktiivisten velallisten määrä kauden viimeisenä päivänä. Nämä kaksi lukua lisätään ja jaetaan sitten kahdella, jotta saadaan tarvittava keskiarvo.
Kun kauden velallisten keskimääräinen lukumäärä on määritetty, tarkastelujakson kesto määritetään. Laskennan syystä riippuen kesto voi olla koko kalenterivuosi, neljännes tai jopa viikko. Lopullinen tulos saadaan kertomalla velallisten keskimääräinen lukumäärä kaudella käytettyjen päivien lukumäärällä ilmaistulla kestolla. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarkoituksenmukaista laskea velallisen perintäaika käyttämällä 12 kuukautta 365 päivän sijasta sen mukaan, miten tuloksena olevia tietoja käytetään analysoitaessa laskujen vanhenemista myyntisaamisissa. Tämä luku jaetaan sitten tarkastelujakson aikana syntyneen myynnin kokonaismäärällä, jotta voidaan tunnistaa velallisten keskimääräinen perintäaika kyseisenä ajanjaksona.
Ihannetapauksessa tavoitteena on saavuttaa velallisen perintäaika, joka on lyhyempi eikä pidempi. Jos esimerkiksi laskelma osoittaa, että velallisten perintäaika on keskimäärin 60 päivää, tämä on osoitus myyntisaamisten hyvästä liikevaihdosta, joka todennäköisesti tuottaa kohtuullisen määrän kassavirtaa. Toisaalta, jos keskimääräinen keräysaika on enemmän kuin 90 päivää, yritysten omistajat ja johtajat haluavat tarkastella tarkasti nykyisiä käytäntöjä ja menettelyjä sekä tunnistaa tiettyjä asiakkaita, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi pidempään, aiheuttaa mahdollisia ongelmia kassavirrassa.