Velallinen kansakunta on maa, jossa maasta virtaa enemmän dollareita kuin maahan. Kun maa esittää taulukkonsa kaikista sen ja muiden maiden välisistä rahaliiketoimista, negatiivinen maksutase (BOP) osoittaa, että maa on velallinen. Yleensä negatiivinen maksutapahtuma johtuu kaupan alijäämistä, rajoitetuista ulkomaisista investoinneista kotimaisiin yrityksiin tai kansakunnan liiallisista investoinneista ulkomaisiin yrityksiin. Maksutaseen keskeinen osa on kaupan tasapaino (BOT), joka heijastaa rahallisesti tuonnista maksetun ja vientiin saadun rahan välistä eroa. Kaupan alijäämät, kun kansakunnan tuonti ylittää viennin, voivat johtaa velallisvaltion valuutan devalvoitumiseen, jos ulkomaiset valtiot, joilla on huomattava määrä valuuttaa kaupan vuoksi, alkavat myydä sitä.
Valtiot luokittelevat maksutapahtumat joko veloiksi tai hyvityksiksi, ja ulosvirtaukset ovat velkoja ja sisäänvirtauksia luottoja. Maksutase on jaettu edelleen rahoitustiliin, vaihtotiliin ja pääomatiliin. Vaihtotilille kirjataan kansakunnan juoksevat tulot, tavarat, palvelut ja yksipuoliset siirrot. Arvon nettovirta vaihtotililtä luonnehtii velallista valtiota. Velallinen valtio voi päättää sijoittaa rahaa ulkomaille edistääkseen talouskasvua ja tuottavuutta, mikä johtaa vaihtotaseen alijäämään, mutta tällainen kansakunta kehittää raskaan alijäämän, jos se käyttää velkansa menoihin sen sijaan, että nostaisi bruttokansantuotteitaan (BKT).
Esimerkiksi velallinen valtio voi tarkoituksellisesti alijäämäisesti ostaa tuontia, joka tarjoaa raaka -aineita valmiin tuotteen vientiin. Tässä tilanteessa kansalle syntyy väliaikainen velka viennin lisäämiseksi viime kädessä, jonka myynti maksaa velan takaisin ja lisää kansantuloa. Lisäksi kansakunta voi sijoittaa ulkomaille tavoitteenaan tuottaa tulevaisuudessa etuja sijoitustuloihin. Alijäämät voivat johtua myös ulkomaisten sijoittajien maksamista osinkoista. Näissä tilanteissa alijäämä osoittaa vahvaa taloutta maassa, joka harjoittaa aggressiivista kasvustrategiaa.
Kun kansakunta harjoittaa huonoa rahoitussuunnittelua, velallisvaltion hallitus voi käyttää enemmän kuin se saa. Hallitsemattomat sotilasmenot tai menot oikeuksiin siirtävät resursseja pois taloudellisesta tuotannosta. Väestö saattaa käyttää rahaa kalliiseen tuontiin, kun kansallinen BKT heikkenee. Tällaisissa olosuhteissa vaihtotaseen alijäämä on ongelmallisen talouden edelläkävijä.