Fysiologia tulee latinalaisesta sanasta physologia, joka tarkoittaa “luonnontiedettä”. Fysiologia on biologian alan osajoukko, jossa tutkitaan elävien organismien ja/tai niiden osien toimintoja. Siksi veren fysiologia on tutkimus veren toimintoihin ja prosesseihin. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös veren koostumukseen, sen toimintahäiriöihin ja muihin ongelmiin.
Veren fysiologia paljastaa, että verellä on useita toimintoja ihmiskehossa. Kaksi avaintoimintoa ovat toisaalta hapen ja ravinteiden toimittaminen kudoksiin ja toisaalta jätteiden poistaminen. Lisäksi. veri kuljettaa hormoneja esimerkiksi elinten ja kudosten välillä. Se auttaa myös lämmön siirtämisessä iholle ja toimii puskurina kehon pH: n suojaamiseksi homeostaasin ylläpitämiseksi.
Veri muodostaa noin 7% ihmiskehon painosta, ja tilavuus on noin 5.28 litraa (5 litraa) keskimääräisellä aikuisella. Veren fysiologian ymmärtäminen riippuu veren komponenttien ymmärtämisestä. Veri koostuu plasmasta, joka muodostaa 55% sen tilavuudesta, ja soluelementteistä, jotka muodostavat loput 45%. Näitä elementtejä ovat punasolut, valkosolut ja verihiutaleet.
Plasmassa on neljä pääkomponenttia. Se on 90% vettä, mutta se sisältää myös liukoisia proteiineja – esimerkiksi albumiinia, globuliinia ja hyytymisproteiinia, elektrolyyttejä ja alkuaineita. Maksan tuottamat albumiinit edistävät osmoottista kolloidista painetta ja edistävät materiaalien, kuten vitamiinien, penisilliinin, rasvahappojen ja bilirubiinin kuljettamista. Globuliineja on kolme luokkaa – alfa, beeta ja gamma – joista jälkimmäinen vaikuttaa immuunijärjestelmään. Plasma kuljettaa kokonaisuudessaan hiilidioksidia ja happea, hengityskaasuja.
Punasolut tai punasolut (RBC) ovat tärkeimmät hapen kuljettajat ja mahdollistavat myös hiilidioksidin poistamisen. Valkosolut tai leukosyytit (WBC) ovat tärkeitä allergisissa reaktioissa, tappavat loisia ja reagoivat infektioihin. Verihiutaleet tai trombosyytit ovat solunpalasia, ja ne ovat ratkaisevia veren hyytymisessä.
Muita tärkeitä näkökohtia veren fysiologiassa ovat ABO -veriryhmä ja reesustekijä (RH -tekijä). ABO -ryhmä ja RH -tekijä viittaavat kumpikin antigeeneihin, jotka luonnehtivat yksilön verta siten, että voidaan määrittää, onko verensiirto yksilöltä toiselle turvallista. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita antigeenejä – veriryhmäantigeenejä on yli 400.