Verohyötysääntö on Yhdysvaltojen verojärjestelmän ominaisuus. Sen pääperiaate on, että jos veronmaksaja perii takaisin rahasumman, joka olisi pitänyt maksaa aiemmin, hänen on maksettava siitä veroa, jos sitä ei ole laskettu verotettavaan tuloon edellisenä vuonna. Tästä periaatteesta on poikkeuksia, jotka hyödynnettäessä voivat alentaa verolaskuja merkittävästi.
Tämä selitys koskee Yhdysvaltojen verotilannetta. Muissa maissa voi olla samanlaisia sääntöjä eri nimellä. Vaihtoehtoisesti muut maat voivat käyttää termiä “veroetuussääntö” eri käsitteelle.
Verohyötysääntö kuuluu sisäisten tulokoodeksin 111 §: n soveltamisalaan. Tämä on Yhdysvaltojen laki, joka tekee veronmaksusta laillisen vaatimuksen ja antaa hallitukselle vallan kerätä liittovaltion veroja. Tätä lakia tarkistettiin merkittävästi vuonna 1986. Se on osa Yhdysvaltojen säännöstöä, joka on kirjallinen asiakirja Yhdysvaltoja koskevasta liittovaltion laista aiheittain.
Veroetua koskevan säännön avain on, että yhdysvaltalaiset veronmaksajat voivat luetella monia kohteita kuluina. Tämä alentaa heidän verotettavaa tuloaan ja siten maksamansa veron määrää. Tällaiset erät tunnetaan nimellä “poistot”.
Joissakin tapauksissa veronmaksaja voi myöhemmin periä nämä rahat takaisin. Veroetuussääntö tarkoittaa, että nämä rahat on nyt luokiteltava kuluvan vuoden tuloiksi. Yleinen periaate on, että veronmaksaja maksaa enemmän veroa kuluvalta vuodelta ja korvaa sen, että hän ei alun perin maksanut veroa tästä rahasta. Käytännössä tämä ei ehkä täsmää täydellisesti, koska esimerkiksi verokannat ovat saattaneet muuttua tällä välin.
Yksi esimerkki tilanteesta, johon veroetuussääntö kuuluu, olisi, jos yritys merkitsisi maksamattoman velan kuluksi alentamalla verotettavaa tuloa ja perisi rahat takaisin seuraavana verovuonna. Toinen esimerkki olisi, jos joku joutuisi maksamaan korjauksista onnettomuuden jälkeen, mutta perisi myöhemmin rahat oikeudessa vastuulliselta henkilöltä. Sääntö voi kattaa myös rahat, jotka veronmaksaja saa veronpalautuksena, mikä voi luoda monimutkaisen tilanteen.
Verohyötysääntöä sovelletaan vain, jos on veroetu. Tämä tarkoittaa sitä, että sinä vuonna, kun raha merkittiin vähennykseksi, veronmaksaja päätti maksaa vähemmän veroja suorana seurauksena. Joissakin tapauksissa näin ei ole käynyt. Esimerkiksi verovelvollinen, joka luettelee vähennyksen, on saattanut ansaita niin vähän, että he eivät olisi joka tapauksessa maksaneet veroa. Tässä tilanteessa verovelvollisen ei tarvitse maksaa veroa rahasta, jos se perii sen takaisin tulevaisuudessa. Tämä ei tapahdu oletusarvoisesti, ja veronmaksajan on ilmoitettava tilanne veroilmoituksessaan siitä vuodesta, jona rahat peritään.