Verotettava korkotulo on verotettavaa tuloa, jonka henkilö saa korkona. Korko on rahamäärä, jonka henkilö ansaitsee sijoituksesta tai rahoitusvälineestä. Esimerkiksi henkilö, jolla on säästötili, talletustodistus, rahamarkkinatili tai muu rahoitusväline, voi ansaita korkoa. Vaikka on olemassa eräitä korkotuloja, joita ei veroteta, tällaisten tilien korot ovat yleensä veronalaisia.
Kun henkilöllä on korollinen tili, kuten säästötili, hän tallettaa rahaa tilille ja sallii rahoituslaitoksen käyttää sitä, kunnes hän on valmis poistamaan sen tililtään. Vastineena tämän rahan käytöstä rahoituslaitokset tarjoavat korkotuloja. Jotkut ihmiset pitävät tätä ilmaista rahaa ja odottavat sen olevan erillään muista tuloista, joista heidän on maksettava veroja. Näin ei kuitenkaan ole, ja kun on aika maksaa tuloverot, jokaisen verovelvollisen on yleensä ilmoitettava saamansa koron määrä, vaikka hän ei poistaisi sitä tililtään.
Säästötilien, talletustodistusten ja muun tyyppisten rahoitusvälineiden lisäksi henkilö voi ansaita verotettavaa korkotuloa myös antaessaan lainaa toiselle osapuolelle. Jos esimerkiksi veronmaksaja lainaa toista henkilöä tai jopa yritysrahoja ja veloittaa lainasta korkoa, tämä korko voi olla veronalaista. Joissakin paikoissa veronmaksajien odotetaan raportoivan korkotulot, vaikka ne eivät olisi veronalaisia. Esimerkiksi henkilö voi saada verovapaita korkotuloja sijoitusrahastosta. Vaikka se on vapautettu veroista, häntä saatetaan silti joutua toimittamaan veroviranomaiselle tarkka kirjanpito saamastaan summasta.
Verotettavaa korkotuloa ansaitsevalla henkilöllä ei yleensä ole vaikeuksia selvittää, kuinka paljon hän on ansainnut verojensa ilmoittamiseksi. Useimmissa tapauksissa yrityksen, joka maksoi verotettavaa korkotuloa, on toimitettava saajalle lomake, jossa ilmoitetaan, että hän on ansainnut korkotuloa verokauden aikana, ja luetellaan ansaittu summa. Yksi poikkeus on kuitenkin. Jos henkilö on ansainnut hyvin pienen määrän korkotuloja, kuten vain muutaman dollarin, rahoituslaitoksia ei ehkä vaadita toimittamaan hänelle tietolomaketta. Tällaisessa tapauksessa hänen odotetaan yleensä pitävän kirjaa kiinnostuksestaan itse, jotta hän voi ilmoittaa sen lainkäyttöalueensa veroviranomaisen edellyttämällä tavalla.