Verohallinto on hallintojen, oppilaitosten, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja muiden julkisen palvelun yhteisöjen saapuvien ja lähtevien rahansiirtojen ja budjettien hallinta. Esimerkiksi kaupungin tai kunnan paikallinen verohallinto sisältää varojen vastaanottamisen, budjetoinnin ja hajauttamisen paikallisen infrastruktuurin tukemiseksi. Hallituksen kannalta finanssipoliittinen vastuu edellyttää lukuisia osastoja tai osastoja hallitsemaan suurta tehtävää rahoittaa valtion toimintaa. Jokaisella osastolla tai osastolla on vastuu eri näkökohdista, kuten budjetoinnista, raportoinnista, tulojen keräämisestä maksujen ja verojen muodossa tai ostoista.
Valitsijat vaativat julkishallinnon tai organisaation johtajilta finanssipolitiikan laatimista osana velvollisuuksiaan vastuulliseen julkishallintoon liittyen. Finanssipolitiikka on välineitä julkisen talouden suunnittelubudjettien kehittämisessä ennakoidun rahoituksen saamisen perusteella. Kun varoja maksetaan palkanlaskennan, ostojen tai muiden kulujen muodossa, johto raportoi asianmukaiset kirjanpitotiedot organisaation johtajille. Historialliset tiedot, tulevat tuloennusteet ja nykyiset budjettivaatimukset määrittävät tarvittavat muutokset. Koko prosessi muodostaa perustan tulevalle veropäätökselle.
Hallituksen johtajilla, voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä ja muilla julkisen palvelun yksiköillä on luottamusvastuu niitä kohtaan, jotka asettavat heidät virkaansa, yksilöitä, jotka tunnetaan paremmin äänestäjinä. Yhteisön verohallinnon tehokas hallinnointi edistää sen yleistä taloudellista terveyttä ja kykyä jatkaa palvelemista. Sellaisenaan lait määräävät suuren osan tilinpäätöksen laatimisesta, tapahtumien kirjaamisesta ja tällaisten organisaatioiden talousarviovaatimusten tasapainottamisesta. Luottamusvastuu edellyttää, että nämä raportit osoittavat vastuullisen hallinnan ja kirjaamisen kaikesta toiminnasta, johon liittyy organisaatiolle maksettuja tai sen käyttämiä varoja.
Valtion julkishallinto, erityisesti liittovaltion kaltainen, luo monia virheitä. Hallitusjärjestöt ovat luonteeltaan suuria ja monimutkaisia, ja ne vaativat lukuisia osastoja, osastoja, komiteoita ja muita elimiä. Vaikka tulovirrat kulkevat vain muutamia polkuja näiden monien osastojen läpi, maksut ja kulut tulevat kaikilta alueilta. Kun monet rahalähetyksiä koskevat tietolähteet ovat olemassa, virheet ja laiminlyönnit voivat helposti jäädä huomaamatta, mikä aiheuttaa kompromisseja ja vaikeasti tulkittavia ongelmia. Tällaisten virheiden löytämiseen tarvittava monimutkaisuus ja suuri määrä selittää, kuinka korruptio jää usein huomaamatta tietyillä julkisilla aloilla.
Yksityisen sektorin organisaatioilla, kuten voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä ja julkisilla peruskouluilla, on myös vaikeuksia tulkita julkishallinnon virheitä. Vaikka nämä organisaatiot ovat myös suuria ja monimutkaisia, julkisten raportointi -asiakirjojen analysointi vie paljon vähemmän aikaa. Tästä syystä voittoa tavoittelemattoman tai julkisen yliopiston taloushallinnon ongelmat ilmenevät yleensä nopeammin kuin valtion virastot.