Korrelatiivinen konjunktio viittaa yhteen tai useampaan sanaan, jotka on yhdistetty toisiinsa lauseen kahden eri osan yhdistämiseksi tavalla, joka osoittaa myös yhteyden merkityksessä. Aivan kuten muitakin konjunktiotyyppejä, niitä käytetään lauseen kahden osan yhdistämiseen, mutta ne osoittavat jollakin tavalla korrelaation niiden välillä. Yleisiä koordinoivia sidoksia ovat sanat, kuten “ja” tai “mutta”, joita käytetään yhdistämään sanat, lauseet ja lauseet lauseeseen. Korrelatiivinen konjunktio voi kuitenkin olla sanojen paritus, kuten “joko/tai” tai “molemmat/ja”, joita käytetään yhdistämään lauseen kaksi osaa.
Kaikkien yhteyksien perustarkoitus on luoda yhteys kahden sanan välille, jos ei merkityksessä, niin ainakin kieliopillisessa muodossa. Esimerkiksi koordinoivaa konjunktiota käytetään usein yhdistämään kaksi sanaa, kuten sana “ja” “Hän on pitkä ja pelottava”. Tämä koordinoiva konjunktio ei ole tarkoitettu luomaan erityistä yhteyttä näiden kahden sanan välille.
Tässä esimerkissä se yksinkertaisesti sallii kahden sanan yhdistämisen yhdeksi lauseeksi, tässä tapauksessa predikaattiadjektiiviksi. Predikaattiadjektiivit ovat lause, joka kuvaa lauseen kohdetta, tässä tapauksessa “Hän”. Sekä “pitkää” että “pelottavaa” käytetään yhdessä kuvaamaan aihetta, mutta ne eivät välttämättä ole tasavertaisia tai toisiinsa liittyviä.
Korrelatiivista konjunktiota käytetään suunnilleen samalla tavalla kuin koordinoivaa konjunktiota, paitsi että se myös muodostaa yhteyden merkitykseltään kahden liitettävän kohteen välillä. Esimerkiksi lauseessa, kuten “Hän ei ole pitkä eikä pelottava”, on käytetty korrelatiivista yhdistettä muodossa “ei/ei”. Tämä yhdistää lauseen kaksi komponenttia, joka on edelleen lauseessa predikaattis -adjektiivi aivan kuten edellisessä esimerkissä, mutta osoittaa myös jotain kahden sanan välisestä suhteesta. “Ei/ei” -käyttö kertoo lukijalle, että molemmat konjunktion yhdistämät sanat eivät pidä paikkaansa.
Toinen usein käytetty korrelatiivinen konjunktio sisältää “joko/tai”, mikä osoittaa, että toinen kahdesta yhdistetystä termistä on totta, mutta ei molempia. Päinvastoin, “sekä/että” kertoo lukijalle, että molemmat termit ovat totta. Vaikka korrelatiivinen konjunktio muodostuu usein vain kahdesta sanasta, on muitakin pareja, joita voidaan käyttää, kuten “ei vain/mutta myös”. Tätä käytetään usein lauseessa, kuten “Hän ei ole vain pitkä, vaan myös pelottava”, mikä osoittaa, että molemmat liittyvät elementit ovat totta ja korostaa toista elementtiä.