Veto on käsite monien hallitusten ja järjestöjen perustuslaissa. Pohjimmiltaan se sallii hallituksen tai ryhmän jäsenen kumota ehdotetun toimenpiteen. Sitä käytetään useimmiten lainsäädännön yhteydessä, mutta valtaa löytyy myös yritysten hallituksista ja jopa Yhdistyneistä Kansakunnista. Monissa tapauksissa veto-oikeus on esimerkki valvonnan ja tasapainon järjestelmästä, joka varmistaa vallan jakamisen hallituksen jäsenten kesken.
Latinaksi sana tarkoittaa “kiellän”, ja käsite juontaa juurensa Rooman ajalta. Valta varmistaa, ettei mikään hallituksen haara kasva liian vahvaksi, koska toinen haara voi kumota sen päätökset. Yleensä tämän vallan ehdot määritellään selkeästi säädösasiakirjassa sen varmistamiseksi, että valtaa ei käytetä väärin.
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä löytyy Yhdysvalloista. Lakiehdotus alkaa kongressissa, ja jos lakiesitys hyväksytään sekä edustajainhuoneessa että senaatissa, se lähetetään presidentille hyväksyttäväksi. Presidentillä on 10 päivää aikaa käsitellä lakiesitys. Jos hän ei tee mitään, laki tulee automaattisesti voimaan. Presidentti voi myös allekirjoittaa lakiesityksen, joka osoittaa hyväksynnän, kuten tärkeän lainsäädännön kohdalla tehdään. Muissa tapauksissa hän voi kirjoittaa laskuun veto-merkin, joka osoittaa, että sitä ei ole hyväksytty, ja laki lähetetään takaisin kongressille.
Jos kongressi on eri mieltä veto-oikeudesta, kahden kolmasosan ääni voi ohittaa sen. Tämä varmistaa, että presidentti ei voi mielivaltaisesti tappaa lainsäädäntöä. Jos veto-oikeutta ei kumota, lakiehdotus kirjoitetaan uudelleen ja esitetään uudelleen. Yleensä presidentti ilmoittaa syynsä olla hyväksymättä lakiesitystä palauttaessaan sen kongressille, jotta se voidaan kirjoittaa tehokkaasti uudelleen. Tähän liittyvä käsite, “taskuveto”, esiintyy, kun kongressi keskeyttää ennen kuin 10 päivän ajanjakso on kulunut. Jos presidentti ei tee mitään, lakiehdotuksesta ei tule lakia.
YK:n turvallisuusneuvoston jäsenillä on myös veto-oikeus, mikä varmistaa, että voimatasapaino jakautuu paremmin jäsenmaiden kesken. Monet muut hallitukset ympäri maailmaa ovat omaksuneet konseptin, samoin kuin jotkut yritykset. Kaikissa näissä tapauksissa veto voi yksinkertaisesti viivyttää väistämätöntä, mutta se herättää keskustelua ja neuvotteluja, mikä voi tehdä vaikeasta säännöstä miellyttävämmän kaikille osapuolille.