Vetomoottori on sähkömoottori, jota käytetään koneen käyttämiseen. Koostuu moottorin kotelon sisällä olevasta raskaasta langasta, joka tunnetaan nimellä kenttäkäämit, ja langan, joka on kierretty moottorin sisäakselin ympärille, jota kutsutaan ankkuriksi, sähkö siirtyy kahden elementin välillä harjojen kautta. Harjat ovat pieniä, jousikuormitteisia metallikomponentteja, joilla ankkurin paljastettu akseli ajaa. Monia järjestelmiä käytetään moottorissa ohjaamaan ylimääräistä tehoa sekä käyttämään sähköä moottoreiden peruuttamiseen ja toimimaan jarruina.
Maailmassa on käytössä useita vetomoottoreiden kokoja ja tyylejä; yleisimmin tunnustettu muoto löytyy kuitenkin dieselveturista. Veturin dieselmoottori kääntää suuren generaattorin, joka syöttää virtaa sähkömoottoriin, joka todella liikuttaa junaa. Liukuportaita, sähköautoja ja jopa vaatteiden pesukoneita käyttävän moottorin virallinen nimi on vetomoottori. Sekä vaihtovirta- (tasavirta-) että tasavirta (DC) sähkömoottoreita on käytetty vetomoottorimalleina monenlaisissa koneissa, ja menestynein malli on AC -moottori.
Yksi syy vetomoottorin käyttöön dieselveturissa on se, että voimaa voidaan käyttää pyörissä. Toisin kuin polttomoottori, sähkömoottori alkaa tuottaa tehoa vääntömomentin muodossa heti, kun moottori saa sähköä. Tämän ansiosta moottori voi helposti vetää kuormaa hyvin hitailla nopeuksilla. Polttomoottorin tapauksessa moottori tekee tyypillisesti suurimman osan vetovoimastaan moottorin kierrosnopeuden puolivälissä ylempiin kierroksiin minuutissa. Kun sähkömoottori käynnistyy niin voimakkaasti niin hitaalla nopeudella, insinööri pystyy hallitsemaan paremmin junan käynnistämistä vahingoittamatta junaa, rahtia tai junan miehistöä.
Painon vähentämiseksi vaihdettiin vaihteistot, joita käytettiin moottorin ohjaamiseen pyörille, asettamalla pyörät suoraan moottorin keskiakselille. Koska moottori toimi omana akselinaan, veturin runko ja telat saivat pidemmän käyttöiän, mikä johtui osittain molempien komponenttien painonpudotuksesta. Sijoittamalla moottoreihin erityisesti suunniteltuja vastuksia nopeuden säätö on paljon helpompaa kuin varhaiset vetomoottorimallit, joissa insinööri joutui jatkuvasti vähentämään manuaalisesti moottoreihin lähetettävän virran määrää tasaisen nopeuden ylläpitämiseksi.