Aina kun siviilioikeudellista kannetta nostetaan, vireillepanijaa kutsutaan vetoomuksen esittäjäksi. Asiakirjaa, joka jätetään siviilioikeudenkäynnin aloittamiseksi tai aloittamiseksi, kutsutaan vetoomukseksi tai valitukseksi riippuen lainkäyttöalueesta ja kanteen syystä. Kummassakin tapauksessa vetoomuksen esittäjä on kanteen aloittaja. Toinen sana, jota käytetään synonyyminä vetoomuksen esittäjän kanssa, on monissa tapauksissa kantaja. Vetoomuksen esittäjä voi olla myös joku, joka hakee hallitukselta korvauksia, kuten lainsäädäntöelimen vetoomuksessa.
Termiä “vetoomuksen esittäjä” käytetään, koska henkilö on pääasiassa “vetoamassa” tuomioistuimeen tai hallitukseen jonkinlaisista oikeussuojakeinoista. Yleisiä esimerkkejä vetoomuksen esittäjän käynnistämistä siviilikanteista ovat avioero, vähäisiin vaatimuksiin liittyvä valitus tai adoptio. Aina kun joku pyytää tuomioistuinta määräämään jotakin tekemistä tai määräämään jonkun pidättäytymään tekemästä jotain, on ensin tehtävä vetoomus tai valitus. Vetoomuksen esittäjiä voi olla useampi kuin yksi, esimerkiksi silloin, kun aviomies ja vaimo anovat yhdessä lapsen adoptiota.
Siviilikanteessa, jossa vetoomus tai valitus tehdään, toista osapuolta tai vastapuolta kutsutaan vastaajaksi tai vastaajaksi. Yleisesti ottaen, jos alkuperäinen asiakirja on valitus, vastapuolta kutsutaan vastaajaksi. Jos alkuperäinen vetoomus on vetoomus, vastapuoli tunnetaan yleensä vastaajana.
Vetoomuksen esittäjä voi olla myös joku, joka hakee hallitukselta korvauksia vetoamalla lainsäätäjään, senaattiin tai jopa kaupunginvaltuustoon. Voidaan jättää vetoomus, jossa hallitusta pyydetään tekemään jotain tai muuttamaan jotain. Voidaan myös tehdä vetoomus, jossa kerrotaan hallitukselle, että vetoomuksen esittäjät vastustavat tiettyä toimintatapaa, jonka hallitus on toteuttanut tai aikoo toteuttaa.