Videolähetysjärjestelmä on puhelinjärjestelmä, jossa kameroita käytetään viittomakielen tulkin mahdollistamiseksi helpottamaan keskustelua kuulovammaisen ja viittomakieltä osaamattoman välillä. Tulkki puhuu usein molempien osapuolten puolesta ja käyttää viittomakieltä kommunikoidakseen kuulovammaisen kanssa ja puhuu toiselle henkilölle. On olemassa videorelejärjestelmiä, joissa molemmat ihmiset ovat samassa huoneessa, mutta todellinen välitys tapahtuu erillisen osapuolen välisen puhelinlinjan kautta. Tämän viestinnän visuaalinen luonne tarkoittaa, että keskustelun suorittamiseen tarvitaan videopuhelin tai tietokone, jossa on verkkokamera.
Melko yksinkertainen asia, videon välitysjärjestelmässä on kolme henkilöä: kuulovammainen, kuulo ja tulkki. Keskustelun aloittamiseksi yksi henkilö kommunikoi tulkin kanssa, joka sitten välittää tiedot kolmannelle osapuolelle käyttäen viittomakieltä tai puhumalla tarpeen mukaan. Tämän jälkeen kolmas henkilö vastaa ja tulkki välittää vastauksen takaisin ensimmäiselle henkilölle. Useimmat suuret puhelinyritykset tarjoavat tämän järjestelmän vuodesta 2012, vaikka jotkut saattavat veloittaa lisämaksun tarvittavien resurssien lisäämisen vuoksi. Tätä palvelua varten käytetyt tulkit työskentelevät yleensä yksin tai kahden kommunikoivasta osapuolesta erillisen yrityksen kanssa.
Samanlainen kuin videorelejärjestelmä on videon etätulkkausjärjestelmä (VRI). Tämä toimii periaatteessa samalla tavalla, kun kaksi osapuolta kommunikoi ja tulkki helpottaa keskustelua. Suurin ero on se, että molemmat osapuolet ovat samassa huoneessa, joten keskustelu ei tapahdu puhelinlinjan kautta. Yleensä käytetään Internet -yhteyttä. Tästä syystä VRI -järjestelmistä voi periä erilaisia maksuja, ja useimmat puhelinyritykset eivät tarjoa tätä palvelua, koska siihen ei liity puhelinlinjaa.
Onnistuneeseen videolähetykseen tarvittava laitteisto ei ole kovin monimutkainen, joten useimpien ihmisten on helppo asentaa. Tämä järjestelmä tarvitsee videota, jos tulkki ja kuulovammainen käyttävät tehokkaasti viittomakieltä keskenään. Tämä tulee useimmiten videopuhelimesta tai tietokoneesta, jossa on Internet -ääniprotokolla (VoIP) ja jossa on verkkokamera. Tulkkien on myös voitava vaihtaa molempien osapuolten välillä, mikä edellyttää vähintään kahden puhelinjärjestelmän tai vastaavan laitteiston käyttöä.