Viestinnän etnografia on akateeminen tutkimusala, jonka tutkijat käsittelivät ensimmäisen kerran sosiolingvistiikan haaraksi 1950 -luvulla ja 1960 -luvun alussa. Akateemisena kurinalaisuutena se tutkii ja analysoi kielen käyttöä kulttuuriympäristössä. Tätä oppialaa kutsuttiin alun perin puhumisen etnografiaksi, mutta termiä muutettiin niin, että ala voisi sisältää myös tutkimuksia molemmista viestinnän ei-sanallisista näkökohdista. Suurin osa tällä alalla tehdyistä tutkimuksista koskee kuitenkin pääasiassa puhumista, koska sitä pidetään johtavana viestintäkeinona.
Vähintään osittain kielitieteeseen perustuva tieteenala viestinnän etnografiassa suhtautuu kommunikaatioon ja kieleen hieman eri tavalla kuin muut kielelliset teoriat, kuten strukturalismi tai muutoskielioppi. Toisin kuin nämä teoriat, sillä on lähtökohtana tai teoriana näkemys siitä, että tietyn ilmaisun tai äänestyksen merkitys voidaan ymmärtää vain suhteessa puhetapahtumaan tai kulttuuriin, johon se on upotettu. Tämän alan näkemys on, että viestintä on keskeytymätöntä tiedonkulkua eikä erillisten, erillisten viestien vaihto tai siirto. Viestintä ei tietyille kielille muodosta viitekehystä kielen paikan analysoimiseksi missä tahansa yhteiskunnassa tai kulttuurissa.
Alan opintojen painopiste on yksittäisissä puheyhteisöissä, jotka ovat ihmisiä, jotka käyttävät yhteisiä merkkejä kommunikoidakseen. Erityisesti viestinnän etnografiaa kiinnostaa tapa, jolla puheyhteisön sisäinen viestintä on järjestetty erilaisiin viestintätapahtumien järjestelmiin ja miten ne ovat vuorovaikutuksessa kaikkien muiden kulttuurijärjestelmien kanssa. Se näyttää vastaavan peruskysymykseen siitä, mitä puhujan on tiedettävä kommunikoidakseen oikein ja asianmukaisesti tietyssä puheyhteisössä ja miten puhuja oppii tekemään tämän.
Tutkija voi analysoida erilaisia puhetilanteita, kuten seremonioita tai puhetapahtumia, kuten saarnoja, terveisiä tai kohteliaisuuksia, määrittääkseen, miten niiden rakenne ja sisältö määritellään kulttuurisesti. Riippumatta tutkimuksen aiheesta viestinnän etnografian tutkijat keskittyvät puheyhteisöön. He tutkivat puheyhteisöjä yhtä moninaisina kuin afrikkalaiset heimoryhmät tai ihmiset erittäin teollistuneissa yhteiskunnissa. Tällainen yhteisö voi jopa olla verkkosivuston tai ilmoitustaulun käyttäjä, jos he jakavat säännöt puhuessaan toisilleen verkossa.