Viihdelaki on termi, jota käytetään kuvaamaan erilaisia lain eri alueita, jotka kaikki koskevat viihdeteollisuutta. Viihdealalla yleisesti esiintyvät lain alat ovat immateriaalioikeudet, sopimukset, kunnianloukkaus ja kansainvälinen oikeus. Lakimiesten lisäksi viihdelainsäädännön piiriin kuuluvat taiteilijat, laulajat, näyttelijät, kirjailijat, ohjaajat ja kaikki muut, jotka työskentelevät säännöllisesti viihdeteollisuudessa.
Immateriaalioikeus on yksi viihdeoikeuden tärkeimmistä aloista. Nämä lait suojaavat ideoita ja taiteellisia luomuksia, kuten videopelikonsepteja, käsikirjoituksia tai televisiolentäjiä. Useimmissa tapauksissa luojan on turvattava idealle tekijänoikeus tai muu suoja suojellakseen taloudellisia etujaan. Jos esimerkiksi kirjoittaja katsoo, että joku on käyttänyt tarinaideaa, joka on hänen henkistä omaisuuttaan, voidaan nostaa kanne, jossa väitetään tekijänoikeusloukkauksesta.
Sopimukset ovat toinen lain alue viihdelain piirissä. Viihdealalla kaikki toimii sopimuksen mukaan. Näyttelijät, laulajat, tanssijat ja muusikot esiintyvät heidän ja levy -yhtiön, promoottorin tai studion välillä solmittujen sopimusten mukaisesti. Viihde lakimies usein palkattu auttaa taiteilijaa neuvottelemaan hänen sopimuksensa. Lisäksi jos jompikumpi sopimuspuoli kokee toisen rikkoneen sopimusta, voidaan nostaa kanne väitetyn rikkomuksen ratkaisemiseksi.
Kunnianloukkaus on lain ala, joka koskee kunnianloukkauksia tai panettelua. Kuuluisista viihdyttäjistä raportoidaan jatkuvasti tiedotusvälineissä, vaikkakaan ei aina tarkasti. Jos raportin aihe kokee raportin nousevan kunnianloukkaukseen tai panetteluun, hänellä on mahdollisuus haastaa julkaisija oikeuteen.
Viihdeteollisuus on maailmanlaajuinen teollisuus, ja siksi viihdelainsäädännön on käsiteltävä kansainvälisen oikeuden ja maahanmuuttolainsäädännön kysymyksiä. Kun taiteilija haluaa esiintyä vieraassa maassa, hänen on noudatettava kyseisen maan maahanmuuttovaatimuksia. Lisäksi monet viihdeteollisuuden tuottamista lopputuotteista jaetaan maailmanlaajuisille markkinoille, mikä edellyttää osapuolilta ymmärrystä kunkin maan erityislaeista, joissa ne aikovat jaella tuotteen.