Ilmaus “viimeinen hurraa” on englanninkielinen lause, jota käytetään edustamaan viimeistä toimintaa, yritystä tai yritystä ennen kuin jokin mahdollisuus, kuten kuolema, eläkkeelle siirtyminen tai jokin muu suuri muutos, tekee tällaisista toimista mahdottomia. Idiomin juuret löytyvät vuonna 1956 julkaistusta Edwin O’Connorin romaanista The Last Hurray, joka kertoo poliitikon viimeisestä pormestarikampanjasta. Sananlaskua käytetään siis yleisesti viittaamaan viimeiseen poliittiseen kampanjaan, joka edeltää välittömästi poliitikon eläkkeelle siirtymistä tai kuolemaa. Sitä voidaan käyttää myös viittaamaan mihin tahansa muuhun lopulliseen tekoon ennen suurta muutosta; poikamiesjuhlaa voidaan esimerkiksi kutsua “viimeiseksi hurraaksi” ennen avioliittoa.
Idioma on lause, joka yleisen käytön vuoksi saa ymmärretyn merkityksen, joka eroaa ilmauksen muodostavien sanojen todellisista merkityksistä. Esimerkiksi ”viimeinen hurraa” voi kirjaimellisesti viitata viimeiseen juhlatilaisuuteen ennen kuin ihmiset palaavat tavalliseen elämään. Ilmaisua ei kuitenkaan koskaan käytetä viittaamaan lopulliseen hurraukseen, ja sen ymmärretään yleensä viittaavan johonkin viimeiseen toimintaan ennen suurta muutosta. Kirjaimellisen ja kuvaannollisen merkityksen välinen yhteys on kuitenkin ilmeinen. “Lopullinen hurraaminen” on juhlan viimeinen teko ja “viimeinen hurraa” on yleensä viimeinen positiivinen, miellyttävä teko, ennen kuin jokin tekee tällaiset teot mahdottomaksi.
Vaikka ilmaisua käytetään alkuperänsä vuoksi usein viittaamaan erityisesti lopullisiin poliittisiin kampanjoihin, sillä on kuitenkin monia muita mahdollisia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi ikääntyvän urheilijan viimeistä kautta tai viimeistä peliä ennen eläkkeelle siirtymistä kutsutaan usein ”viimeiseksi hurraaksi”. Samoin opiskelijan viimeiset juhlat ennen valmistumista, ohjaajan viimeinen elokuva tai yrityksen lopullinen tuotevalikoima voidaan kuvata tällä ilmauksella. Sen monipuolisuus ja yleisyys englanninkielisessä keskustelussa tekevät siitä laajalti käytetyn ja laajalti ymmärretyn ilmaisun.
“Viimeinen hurraa” ei ole ainoa lause, jolla voidaan viitata jonkinlaiseen lopulliseen tekoon. Idiomaattista ilmausta “joutsenlaulu” voidaan monissa tapauksissa käyttää keskenään “viimeisen hurrauksen” kanssa. Ilmausta ”joutsenlaulu” käytetään kuitenkin yleisimmin viittaamaan viimeiseen tekoon ennen kuolemaa, koska se on peräisin muinaisesta myytistä, jonka mukaan mykkä joutsen, joka on hiljaa koko elämänsä ajan, laulaa välittömästi suuren laulun ennen kuolemaa. Tämän ilmaisun käyttö on laajentunut koskemaan eläkkeelle siirtymistä ja muita tapahtumia kuoleman lisäksi, mutta se viittaa edelleen ensisijaisesti kuolemaan.