Five Wishes on yhdysvaltalaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön julkaisema oikeudellinen muoto, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä valmistelemaan etukäteen lääketieteellistä direktiiviä siitä, mitä pitäisi tapahtua, jos he sairastuvat eivätkä enää pysty tekemään päätöksiä itse. Aging With Dignity -järjestö esitteli ensimmäisen version vuonna 1996 ja on tehnyt useita muutoksia lomakkeeseen, jotta sitä voidaan käyttää mahdollisimman monessa osavaltiossa sitovana asiakirjana. Ihmiset voivat saada kopioita tästä organisaatiosta tai sairaaloista, sairaalahoitojärjestöistä ja vastaavista ryhmistä.
Tämä asiakirja sisältää viisi osiota, jotka kattavat elinkaaren lopun hoidon eri näkökohdat. Ensimmäinen on henkilön nimeäminen toimimaan terveydenhuollon edustajana siinä tapauksessa, että joku on toimintakyvytön. Toisessa kerrotaan, millaista hoitoa henkilö haluaa saada vähimmäismukavuushoidosta kaikkiin mahdollisiin hengenpelastustoimiin. Molemmat Five Wishes -asiakirjan osat ovat oikeudellisesti sitovia, ja on tärkeää varmistaa, että lomake tunnustetaan tietyllä lainkäyttöalueella.
Seuraavat kolme osaa käsittelevät hengellisiä ja henkilökohtaisia asioita. Kolmas osa käsittelee potilaan mukavuustarpeita ja keskustelee millaista mukavuutta hän haluaa saada. Neljäs kattaa, miten potilas haluaa muiden hoitavan, ja viides käsittelee asioita, joita potilas haluaa ystävien ja perheen tietävän. Niihin voi sisältyä hautajaisia tai muistomerkkejä koskevia tietoja sekä henkilökohtaisia muistiinpanoja yksittäisille ihmisille.
Viiden toiveen asiakirja toimii elävänä testamenttina, jossa kerrotaan potilaan toiveista tietyistä sairaanhoidon näkökohdista ja annetaan henkilölle terveydenhuoltovaltuus päätösten tekemiseen. Se kattaa myös asiat, joita ei yleensä käsitellä tavanomaisissa oikeudellisissa muodoissa, joita ihmiset käyttävät kehittyneissä direktiiveissä. Kun ihmiset käyttävät Viiden toiveen lomaketta, heidän on tarkistettava, tunnistaako heidän tilansa lomake. Jos näin ei ole, heidän on käytettävä valtion suosimaa oikeudellista asiakirjaa, vaikka he voivat myös laatia viisi toivomusta sen täydentämiseksi.
On tärkeää olla tietoinen siitä, että sairaalat käyttävät erilaisia termejä keskustellakseen elämänsä lopun hoidon eri näkökohdista, ja on tärkeää olla mahdollisimman täsmällinen. Sen sijaan, että vain sanottaisiin “ei poikkeuksellisia toimenpiteitä”, ihmisten pitäisi selittää, mitä se tarkoittaa. Henkilö saattaa olla valmis käyttämään antibiootteja infektion hoitamiseksi, mutta ei esimerkiksi hengityslaitteella. Mitä yksityiskohtaisempi asiakirja on, sitä paremmin terveydenhuollon tarjoajat voivat kunnioittaa potilaan toiveita.