Viiteyhteisöön kohdistuu luottoriskinvaihtosopimus (CDS), joka on rahoitustuote, jota käytetään keinotteluun, arbitraasiin ja suojaukseen. CDS: ssä myyjä tarjoaa suojan ostajalle, joka on huolissaan mahdollisuudesta, että viiteyksikkö laiminlyö maksunsa. Yhteisö ei ole liiketoimen osapuoli eikä välttämättä edes tiedä, että se on tapahtunut. Ostajat ja myyjät käyttävät CDS: ää työkaluna riskien hallintaan, sijoitusten jakamiseen ja vedonlyöntiin markkinoilla. Tämä rahoitusväline on vähemmän säännelty kuin vakuutukset, ja se voi tuottaa suurempia voittoja niille, jotka osaavat käyttää sitä tehokkaasti.
Valtiot ja yritykset ovat yleensä viiteyksiköitä. He antavat velkoja, kuten joukkovelkakirjalainoja, rahoittaakseen toimintaa ja ovat vaarassa joutua maksukyvyttömiksi, mikä voi vaihdella luottoluokituksen, nykyisten markkinaolosuhteiden ja muiden tekijöiden mukaan. Velkainstrumenttien ostajat tekevät ennen ostamista lasketun arvion päättääkseen, onko heidän mielestään kyseessä turvallinen sijoitus. Lisäksi he voivat halutessaan käyttää CDS: ää riskin siirtämiseksi swapin myyjälle sen sijaan, että ne säilyttäisivät sen.
Luottoriskinvaihtosopimusten myyjät tunnistavat kiinnostavan viiteyksikön ja määrittävät maksukyvyttömyysriskin päättäessään tarjoushinnasta. Sen lisäksi, että he voivat tarjota tuotteita ihmisille, joilla on viiteyhteisöön liittyviä velkasitoumuksia, he voivat tarjota ns. Paljaita luottoriskinvaihtosopimuksia. Tällaisissa liiketoimissa ostajilla ei itse asiassa ole velkaa, mutta he käyttävät swapia keinotteluvälineenä vedonlyöntiin siitä, onko yritys tai hallitus todennäköisesti maksukyvytön.
Sopimuksessa yksilöidään erityisiä taloudellisia tapahtumia sen määrittämiseksi, milloin luottoriskinvaihtosopimus maksaa. Jos viiteyhteisö ei ole maksukyvytön, ostaja saattaa pystyä vaihtamaan velkansa nimellisarvoon tai saada käteismaksun myyjältä. Näin sijoittajat voivat harkita useita vaihtoehtoja päättäessään, miten he haluavat hallita riskejä. Muut sijoittajat voivat nähdä CDS: n mahdollisuutena voittoon ilman hallussaan olevia velkainstrumentteja.
Luottoriskinvaihtosopimukset kehitettiin alun perin riskinhallintatyökaluksi. Viiteyhteisöä voitaisiin pitää turvallisempana sijoituksena, jos CDS: ää voitaisiin käyttää riskin suojaamiseen. Ajan myötä niistä tuli itsenäisiä sijoitusyksiköitä eikä väline sijoitusten mukana. Kevyesti säännelty luottoriskinvaihtosopimusten kauppa oli sorminen yhtenä mahdollisista syistä 21. vuosisadan alussa tapahtuneelle maailmanlaajuiselle taloushäiriölle.