Mikä on viittaus?

Viittaus on viittaus käsitteeseen, henkilöön, asiaan tai tapahtumaan. Viittaus on usein epäsuora ja voi tulla mistä tahansa lähteestä, kuten kirjallisuudesta, historiasta, uskonnosta, myytteistä ja legendoista tai populaarikulttuurista. Kun kirjoittaja tai puhuja viittaa johonkin, hän olettaa, että lukija tai kuulija tunnistaa viittauksen ja tuntee lähteen. Harvoissa tapauksissa viittaus voi olla tarkoitettu valitulle ryhmälle, eivätkä kaikki lukijat ymmärrä viittausta.

Kirjallinen esimerkki vihjailusta olisi koominen monologi, jonka herttua esitti Mark Twainin Huckleberry Finnissä. Kun herttua aloittaa: “Olla tai olla olematta paljain bodkin”, lukijat tietävät heti, että Twain on viitannut William Shakespearen Hamletin alkuperäiseen solokieleen “Olla tai olla olematta, se on kysymys … kärsimätön arvo ansaitsemattomista otoksista, kun hän itse saattaa hiljaisuutensa tehdä, paljaalla vartalolla… ”Twain on viitannut Hamletiin, mutta on kääntänyt sanat ympäri osoittaakseen herttuan idioottisuuden ja valheellisuuden.

TS Eliotin ”Gerontion” (1920) käyttää myös viittauksia ”kuumiin portteihin”, jotka viittaavat viidennen vuosisadan eKr. Kreikkalaisten ja persialaisten väliseen Thermapylae-taisteluun. “Gerontionissa” Eliot sanoo: “En ollut kuumilla porteilla enkä taistellut lämpimässä sateessa.” Tämä voi olla esimerkki viitteestä, joka on tarkoitettu pienelle lukijaryhmälle, kreikkalaisen kirjoituksen tunteville.

Viittaus löytyy myös joistakin popkulttuurin tapauksista. Kun henkilö vitsailee, että hän aikoo tehdä jollekin tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä, kuulemme Don Corleonen kuuluisten sanojen kaikuja The Godfather (1972): “Teen hänelle tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä.” Toinen esimerkki vihjauksesta olisi Rhett Butlerin kuuluisat sanat kirjan lopussa ja Gone With the Wind -elokuvaversiot. Jokainen, joka sanoo: “Suoraan sanoen, rakas, en välitä”, viittaa Butlerin lopulliseen poistumiseen Scarlet O’Haran elämästä.

Viittauksen käyttävän kirjoittajan tai puhujan tavoitteena on parantaa yleisön ymmärrystä tekstistä tai aiheesta käyttämällä muita lähteitä.