Viljakauppa on jyvien ja viljakasvien, kuten vehnän ja riisin, myyntiä tai kauppaa. Se on ollut olemassa ihmiskunnan sivilisaation alkamisen ja kaupunkien syntymisen jälkeen, koska viljojen kysyntä kaupungeissa tarkoitti sitä, että maanviljelijät voisivat kasvattaa satoa ja kuljettaa satonsa kaupunkeihin rahakasveina eikä vain kasvattaa ruokaa omaan kulutukseen. Vilja saattoi alun perin käydä kauppaa, mutta rahatalouden kehittyessä viljaa alettiin myydä käteisenä viljamarkkinoilla. Viljan kuljettamisen vaikeuksien ja kustannusten vuoksi suuri osa ihmiskunnan historiasta on nähnyt viljaa vietäväksi maatiloilta läheisille kauppalakaupungeille myytäväksi. Nykyaikaiselle viljakaupalle on ominaista kehittyvä globalisaatio, jossa maatilojen koko kasvaa ja viljan kuljetus ja vienti laajenevat kansainvälisesti.
Moderni viljelykasvien, kuten maissin, vehnän ja ohran, tuotanto Euroopassa ja Pohjois -Amerikassa tapahtuu teollisessa mittakaavassa. Vilja kuljetetaan irtotavarana suurina kuorma -autoina tai rautateitse satamiin tai sisävesisatamiin vientiin. Tämä viljakaupan laajamittainen tuotanto on antanut teollisuusmaiden maataloustuottajille edun, joka johtuu mittakaavaeduista, joita lisää valtiontuet. Tämä on johtanut ongelmiin kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä.
Kansainvälisestä viljakaupasta on neuvoteltu kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä Maailman kauppajärjestössä (WTO). Neuvottelujen tavoitteena on lopettaa maatalouden vientituet asteittain ja vähentää hallitusten maataloustuottajille antamaa tukea. Tullit ja tuet voivat vääristää kansainvälistä kauppaa ja ovat ongelma kehitysmaille, jotka eivät voi kilpailla Euroopan ja Pohjois -Amerikan suojatuilla markkinoilla. Kehitysmaiden tavoitteena on pitää maatullit voimassa, koska tullit suojaavat kotimaisia maanviljelijöitään kansainväliseltä kilpailulta viljakaupassa, kun taas viejämaiden, kuten Yhdysvaltojen, Kanadan ja Australian, suuret viejät ovat kiinnostuneita tullien leikkaamisesta.
Muita asioita, jotka voivat vaikuttaa viljakauppaan jatkuvasti, ovat kasvava biopolttoaineen tuotanto – joka perustuu maissiin ja muihin kasveihin – joka voi viedä suuria alueita pois elintarviketuotannosta ja vähentää elintarvikevarastoja. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja arvaamattomat sääolot ovat huolestuttavia. Muita tärkeitä kysymyksiä ovat kiistat geneettisesti muunnetuista kasvilajikkeista, kuluttajien kasvava suuntautuminen paikallisesti tuotettuun ja luomuruokaan sekä elintarviketurva.