Virtsarakon resektio on kirurginen toimenpide, joka suoritetaan syöpäkasvaimien tai epäilyttävien kudosmassojen poistamiseksi virtsarakon sisältä. Leikkausta voidaan käyttää myös vakavasti, pysyvästi vaurioituneen virtsarakon osan tai kokonaan leikkaamiseen. Virtsarakon resektio suoritetaan yleensä virtsaputken kautta endoskooppisen kameran avulla, jota kutsutaan sytoskoopiksi, joten kirurgisia viiltoja ei tarvita. Menettelyyn liittyy vähän riskejä ja sen onnistumisprosentti on korkea.
Ennen kuin harkitsee virtsarakon resektiota, urologi suorittaa tyypillisesti sarjan testejä määrittääkseen syövän tai muun suuren virtsarakon ongelman todennäköisyyden. Veri- ja virtsanäytteet analysoidaan infektion, autoimmuunisairauksien tai epätavallisten proteiini- tai suolapitoisuuksien varalta. Tietokonetomografia (CT) skannauksia ja ultraääniä käytetään usein etsimään merkkejä elimen fyysisistä vaurioista. Jos on epäselvää, onko kasvainta vai ei, virtsarakon resektio voidaan tehdä sekä diagnostisena että terapeuttisena leikkauksena.
Suurin osa virtsarakon resektiotoimenpiteistä tapahtuu laitossairaaloissa erityisesti koulutetun urologin ohjauksessa. Ennen toimenpidettä potilaalle annetaan yleisanestesia sekä paikallisia turruttavia aineita lihasten supistumisen estämiseksi. Pitkä, ohut kuituoptinen sytoskooppi työnnetään virtsaputkeen ja ohjataan virtsarakon sisäpuolelle. Kirurgi käyttää kameraa kasvainten ja leesioiden tunnistamiseen ja ympäröivän kudoksen vaurioiden tarkastamiseen.
Sytoskoopin avulla kirurgi voi manipuloida laserleikkauslaitetta tai tarkkuusveitsellä poistaakseen varovasti kudospalan ja vetää sen virtsaputkesta. Jos leikkausleikkaus tehdään diagnostisiin tarkoituksiin, näyte voidaan lähettää laboratorioon sen määrittämiseksi, onko se syöpä vai ei. Kun kirurgi tietää jo syövän olemassaolosta, toimenpidettä jatketaan, kunnes koko kasvain on leikattu. Virtsarakon seinämät tarkastetaan ja korjataan tarvittaessa ennen sytoskoopin poistamista.
Leikkauksen jälkeen potilas tuodaan toipumishuoneeseen, jossa sairaanhoitajat varmistavat, että anestesia loppuu oikein. Ultraäänillä ja CT-skannauksilla varmistetaan, että rakko on ehjä eikä turvota. Sisäisen verenvuodon ja virtsatieinfektioiden riskit ovat pienet, ja niitä hoidetaan vastaavasti sairaalassa. Useimmat potilaat, jotka alkavat tuntea olonsa paremmaksi, saavat poistua sairaalasta yhdestä neljään päivässä. Seurantakäynnillä ensimmäisen toipumiskuukauden aikana voidaan selvittää, onko kasvain hävitetty kokonaan ja tarvitaanko lisäleikkauksia vai ei.