Virtuaalinen Internet -palveluntarjoaja, joka tunnetaan myös nimellä virtuaalinen Internet -palveluntarjoaja tai VISP, on palveluntarjoaja, joka ostaa Internet -palveluja toimittajalta ja myy ne sitten edelleen asiakkaille. Tätä lähestymistapaa kutsutaan joskus myös tukkukaupan Internet -palveluksi. Asiakkaat, jotka ostavat Internet -palveluja virtuaaliseltä Internet -palveluntarjoajalta, saavat Internet -yhteyden yhden tai useamman toimittajan omistaman ja ylläpitämän läsnäolopisteen eli POP: n kautta.
Tyypillisen virtuaalisen Internet -palveluntarjoajan kanssa palveluntarjoaja tekee sopimuksen toimittajan kanssa vähimmäismäärän liiketoiminnan luomiseksi tietyn ajan kuluessa. Vastineeksi liiketoimintavolyymin tuottamisesta toimittaja laajentaa palvelut virtuaaliseen Internet -palveluntarjoajaan alennettuun hintaan. Palveluntarjoaja voi tällöin asettaa hinnoittelun, joka on edelleen erittäin kilpailukykyinen muiden Internet -palveluntarjoajien tarjoamien hintojen kanssa, mutta mahdollistaa kohtuullisen voiton. Jotkin tämän tyyppiset sopimukset sisältävät porrastetun hinnoittelun, jonka ansiosta palveluntarjoaja voi vastaanottaa palveluja vieläkin alemmilla hinnoilla, kun liiketoiminnan vähimmäismäärä ylittyy.
Virtuaalisen Internet -palveluntarjoajan toiminnasta on merkittäviä etuja. Yksi liittyy alhaisiin yleiskustannuksiin. Koska suurin osa laitteista, ylläpidosta ja verkkoyhteyksistä on toimittaja, palveluntarjoaja voi käyttää vähemmän tiloja ja pienempää henkilökuntaa. Tämä puolestaan tarkoittaa, että palveluntarjoaja säästää paljon palkoissa ja etuuksissa. Lopputuloksena on suurempi voitto jokaisesta uudesta allekirjoitetusta asiakkaasta.
Yksi mahdollinen haittapuoli virtuaalisen Internet -palveluntarjoajan toiminnassa on valvonnan puute palvelun toimittamisesta asiakaskunnalle. Jos jokin ongelma estää asiakkaita muodostamasta yhteyttä, palveluntarjoaja on riippuvainen toimittajasta varmuuskopio -ohjelman toteuttamisesta, kun ongelma on ratkaistu. Riippuen siitä, kuinka hyvin tämä hoidetaan, palveluntarjoajalla voi olla suhteellisen vähän tappioita asiakkaiden suhteen tai hän voi saada huomattavasti pienemmän asiakaskunnan.
Joissakin tapauksissa virtuaalinen Internet -palveluntarjoaja markkinoi tarjottuja palveluja läpinäkyvästi. Toisin sanoen palveluntarjoajan ja toimittajan välinen työjärjestely paljastuu helposti potentiaalisille asiakkaille. Näin on usein silloin, kun toimittajan tuotemerkki on tunnettu ja todennäköisesti houkuttelee asiakkaita tekemään liiketoimintaa palveluntarjoajan kanssa. Palveluntarjoajan hyväksymästä markkinointimallista riippuen yleisön tietoisuuden lisääminen suhteesta voi johtaa huomattaviin tulonlisäyksiin kaikille osapuolille. Muina aikoina virtuaalisen Internet -palveluntarjoajan operaattori voi mieluummin yksityistää palvelun tuotemerkin, jota käytetään usein silloin, kun tavoitteena on näyttää olevan palvelujen luoja eikä agentti.