Virtuaalitodellisuushoito on intensiivinen terapeuttinen ohjelma, jossa potilas on upotettu simuloituun maailmaan tai tilanteeseen. Psykologit, psykiatrit ja muut mielenterveyden ammattilaiset käyttävät sitä potilaiden hoitoon, jotka kärsivät tietyistä sairauksista, kuten fobiasta tai traumaattisesta stressihäiriöstä. Lääkärit ovat havainneet, että virtuaalitodellisuushoito auttaa myös potilaita selviytymään kivusta ja epämiellyttävistä lääketieteellisistä toimenpiteistä.
Kun lääkärit ja terapeutit käyttävät virtuaalitodellisuushoitoa, tietoverkko luodaan tietokoneella tuotetuilla kuvilla. Nämä kuvat ovat yksityiskohtaisia ja realistisia, ja niiden tarkoituksena on antaa potilaalle tunne, että hänet on kuljetettu muualle. Harjoittaja asettaa stereoskooppikuulokkeiksi kutsutun laitteen potilaan pään ja silmien päälle. Kuulokkeet seuraavat potilaan pään liikkeitä ja näyttävät kolmiulotteisen maiseman. Tämä prosessi kiteyttää potilaan projisoituun ympäristöön ja luo illuusion siitä, että hän todella liikkuu virtuaalimaailman sisällä.
Psykoterapian alalla lääkärit ja terapeutit käyttävät usein tätä prosessia auttaakseen potilaita kohtaamaan ja voittamaan pelot ja fobiat. Jos potilas esimerkiksi pelkää väkijoukkoja, virtuaalinen ympäristö voi simuloida tilannetta, jossa potilasta ympäröivät muut ihmiset, jotta hän voi turvallisesti kohdata ja voittaa pelon. Samoin mielenterveysammattilaiset käyttävät myös virtuaalitodellisuuden upottamista auttamaan potilaita, joilla on posttraumaattinen stressihäiriö, ja toivottavasti ymmärtävät stressireaktion aiheuttavat tapahtumat. Kaikki tämä voidaan tehdä valvotussa, kontrolloidussa ympäristössä, joka on räätälöity kunkin potilaan tarpeiden mukaan.
Mitä tulee tämän hoidon lääketieteellisiin sovelluksiin, virtuaalitodellisuuden upottaminen on osoittanut lupausta auttaa potilaita hallitsemaan kipua ja käsittelemään epämiellyttäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi lääkärit ovat tehneet tutkimuksia potilailla, jotka kärsivät vakavista palovammoista ja joiden hoito voi olla tuskallista. Käyttäessään virtuaalitodellisuushoitoa lääkärit kuitenkin havaitsivat, että potilailla oli huomattavasti vähemmän kipua hoidon aikana. Ihmisen aivot käsittelevät vain tietyn määrän ulkoista panosta kerrallaan, ja kun ne ovat huolissaan virtuaalisesta ympäristöstä, ne eivät käsittele kipuärsykkeitä yhtä tehokkaasti kuin muuten. Tämä puolestaan vähentää merkittävästi potilaiden kipua.
Joskus lääkärit parantavat virtuaalitodellisuuskokemusta käyttämällä muita aistitietoja. Jos stereoskoopissa näkyy esimerkiksi ruohoinen kenttä, juuri leikatun ruohon haju voidaan ohjata hoitohuoneeseen kokemuksen parantamiseksi. Samalla tavalla, jos virtuaalikuva tuo koiran tai kissan simuloituun ympäristöön, karvainen, täytetty lelu saatetaan sijoittaa potilaan ulottuville, jotta hän voi todella tuntea eläimen korostaen illuusion.
Sekä lääketieteen että mielenterveyden alalla virtuaalitodellisuushoito on menestynyt hyvin erilaisten sairauksien hoidossa. Lääkärit ja terapeutit tutkivat jatkuvasti tämän hoitomuodon mahdollisia käyttötarkoituksia ja seurauksia. Kun tutkijat kehittävät yhä suurempia ja kehittyneempiä tekniikoita, virtuaalitodellisuushoito laajenee ja paranee edelleen.