Yhdysvaltojen kongressin hyväksymä vuoden 1933 arvopaperilaki toi arvopapereiden liikkeeseen laskemisen liittovaltion säännösten mukaisesti ensimmäistä kertaa. Arvopaperit voidaan määritellä osakkeiksi, joukkovelkakirjoiksi, sijoitusrahastoiksi ja muiksi vastaaviksi sijoituksiksi. Osana presidentti Franklin Delano Rooseveltin uutta sopimusta teko oli suora seuraus vuoden 1929 markkinoiden kaatumisesta, joka aiheutti suuren laman. Ennen tätä lakia arvopapereiden sääntelystä huolehtivat osavaltioiden hallitukset. Laki tunnetaan myös nimellä totuus arvopaperilaista, liittovaltion arvopaperilaki tai vuoden 1933 laki. Sitä valvoo Yhdysvaltain arvopaperimarkkinakomissio (SEC).
Vuoden 1929 kaatumisen jälkeen monet olivat tulleet uskomaan, että osavaltion lait tai niin sanotut sinitaivaan lait, arvopaperit eivät riitä suojautumaan tulevalta talouskatastrofilta; liittohallituksen olisi puututtava asiaan. Tätä pyrkimystä silmällä pitäen presidentti Roosevelt keräsi aivoluottamuksen arvopaperien sääntelyn valmistamiseksi, mutta myös kokoamaan progressiivista lainsäädäntöä, jota hän kutsui New Dealiksi. Osana tätä neuvonantajien ryhmää Benjamin V.Cohen ja Thomas Corcoran laativat vuoden 1933 arvopaperilain James Landisin avulla. Landisista tuli vasta perustetun SEC: n puheenjohtaja vuonna 1934.
Itse asiassa vuoden 1933 arvopaperilain tarkoituksena on tehdä arvopapereiden liikkeeseenlaskusta sijoittajille avoimempaa. Liikkeeseenlaskijoiden on suoritettava rekisteröintiprosessi ja täytettävä muut kriteerit, ennen kuin arvopapereiden myynti on laillista. Rekisteröintiprosessi edellyttää, että liikkeeseenlaskija paljastaa tiedot liikkeeseenlaskijasta ja liikkeeseen lasketusta arvopaperista. Näiden määräysten tarkoituksena on kaksi: antaa sijoittajille tarpeeksi tietoa arvopaperista tehdäkseen järkevä sijoitus ja estää petollinen arvopaperimyynti.
Vuoden 144 lain 1933 säännön mukaan joitakin rajoitettuja arvopapereita voidaan myydä ilman rekisteröintiä. Tämä sisältää tyypillisesti transaktiot, jotka tapahtuvat Yhdysvaltojen ulkopuolella. Joillekin arvopapereille voidaan myös myöntää turvapaikka satunnaisesti säännön S mukaisesti, mikä tarkoittaa, että ne voidaan vapauttaa kohdassa 5 luetelluista rekisteröintivaatimuksista. Nämä sisältävät tyypillisesti ulkomaisten valtioiden takaamia arvopapereita.
Pian vuoden 1933 arvopaperilain voimaantulon jälkeen kongressi hyväksyi vuoden 1934 arvopaperipörssilain. Tämän lain mukaan SEC perustettiin vuoden 1933 lain täytäntöönpanemiseksi. Vuoden 1933 arvopaperilaki oli alun perin pantu täytäntöön Federal Trade Commissionissa. Vuoden 1934 arvopaperipörssilaki annettiin myös arvopapereiden toissijaisen tai suuren yleisön kaupan sääntelyn luomiseksi.